Naisellinen olo - näkyy kasseissakin!

 Joskus on sellainen naisellinen olo, että kaikki väritkin tuntuvat pulpahtavan vain pehmeinä, ruusuisina ja pastillisävyisinä. Eilen ja tänään on ollut sellainen päivä. Onneksi meille naisille sallitaan tällainen "naisellisuus" aivan luonnonmukaisena ilmiönä.

Ja vaikka pidän yksinkertaisista, selkeistä linjoista ja ruskeansävyistä, kaivoin pöydälläni olevasta tilkkukasasta kaikki pehmeät sävyt ja ompelin ne yhteen. Samalla sain tilkkukasaa pienemmäksi.

Raivasin myös kaikki pikkutilkut silityslaudalle ja pitkin pöytiä, sillä jotenkin pienen pieniä tilkun rääppeitä on kertynyt enkä koskaan heitä niitä roskiin, ellei niiden yhteen ompeluun mene enemmän lankaa ja aikaa kuin syntyisi tulosta. Nyt olen lajitellut kaikki pikkupalat värien mukaan ja tuossa vieressäni on läjä keltaisia ja vihreitä kankaanrääpäleitä, joista on tulossa seuraava kassini.

Nyt kuitenkin leikkaan uudelle vauvalle peiton kappaleet. Iidan nukkekin odottaa uusia vaatteita ja se on seuraava projektini.

 Laukun "takapuoli" tai etupuoli, miten vain laukkua tahtoo pitää. Tässä laukussa ei ole avaimenrenksua. On vähän sellainen kevytmielinen laukku, kevytmielisille asioille.

Kävin Bensbergissä kangaskaupassa. En voinut olla ostamatta 30 cm näitä pöllökankaita. Tuli mieleen MTV Suomen televisiosta, silloin, kun pöllö oli Mainostelevision tunnuksena. En tiedä onko se vieläkin. Kangas on kuitenkin niin hauska, että ostin sitä kahtena eri kokona ja teen joko kasseja tai Iidalle jotain hauskaa.

Kävin työvoimatoimistossa taas aamulla. Sain paperiläjän täytettäväkseni ja yksi läjä piti viedä sairaskassaan ja he lähettävät sen minulle ja minä lähetän sen taas työvoimatoimistoon. Jotenkin koko aamupäivä meni ajaessa pitkin kaupunkia. Enkä poikennut muualle kuin tuonne kangaskauppaan ns. sivuluisun, kun ajoin joka tapauksessa sen ohi..Pöllöt huusivat niin kovaa, etten voinut olla pysähtymättä!

Jatkan siis ompeluksia niin kauan, kun minulla on vielä aikaa. Eihän sitä tiedä jos vaikka ensi viikolla saisin jo kokopäivätyön...mahtaakohan tämä olla toiveajattelua ja -pelottelua?