SAIN TERVEEN PAPERIT! - ICH BIN GESUND!

Es ist kein Wunder passiert aber mein Hausarzt hat mich als Gesund eingestuft! Ich fühle mich wohl obwohl ich immer noch auf der Liste bin. Es ist komisch wie schnell man die Schmerzen vergisst. Der Mensch vergisst sehr schnell wie schlimm es vor Paar Monaten ihm ging. Die Erinnerung ist eine merkwürdige Sache. Wenn ich Italienisch lerne, muss ich die Wörter stunden lang pauken und trotzdem kann ich nur ein paar Wörter im Kopf behalten. Die Badezimmer Wände sind voll Vokabel Merkzettel und das hilft mir wenig! Andereseits ist es schön, wenn man so schnell vergessen kann, z.B. den Schmerz. Jetzt konzentriere ich mich nur auf die Zukunft.

Mitään ihmeparanemista ei ole tapahtunut. Listalla olo jatkuu, vaikka mieluiten poistuisin sieltäkin. Olo tuntuu hyvältä. Terveeltä. Kivut ovat unohtuneet. Ihmisellä on onneksi kyky unohtaa. Muisti on merkillinen asia. Kun luen italian sanoja, tuntuu, että ne eivät painu millään aivoihini, ja toivoisin omaavani paremman muistin, ettei tarvitse liimata italian verbejä pitkin vessan seiniä. Toisaalta muistamattomuus on hyväksi, kun kivut ja huono olo ovat tyystin unohtuneet joka päiväisestä elämästäni. Nyt katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen enkä kovin usein edes ajattele sitä, että yhden puhelun päässä on taas vuoden sairasloma.

Ich habe das volles Programm der Impfungen erhalten. Aus unerklärichen Gründen kann ich meinen Impfpass nicht mehr finden. Kann es daran liegen, dass ich so was noch nie in Finnland bekommen habe? So habe ich jetzt einen neuen Impfpass und bin vollgeimpft.

Kävin lääkärillä tiistaina ja sain kaksi rokotetta, joita en voi enää siirron jälkeen ottaa. Minulta puuttui rokotuspassi, joten kaikki lapsenakin annetut rokotukset uusittiin. Niin polio kuin hinkuyskä ja kurkkumätä. Sairaskassa korvaa kaiken muun, paitsi ei yli 400 euroa maksavaa syöpärokotetta. Jos lääkärit Unikinikalla puoltavat tuota rokotetta, voin saada senkin sairaskassasta.

Meine Werte sind jetzt fast in Ordnung und ab 18.10 bin ich nicht mehr krankgeschrieben. So werde ich mich wieder bei den netten Damen vom Arbeitsamt zurückmelden. Ich bin mir ganz sicher, dass ich schnell einen neuen Job bekommen würde. Ich bin schon über 50, dass bedeutet, ich habe viele Erfahrungen gesammelt. Ich bin auf der Transplantationsliste und kann jederzeit angerufen werden und muss dann innerhalb von 3 Stunden im Krankenhaus sein. Danach bin ich wieder ca. 1 Jahr krank. Mit diesen Voraussetzungen würde jeder Arbeitgeber mich mit Kusshand sofort einstellen.  Guido hat mir gesagt, dass er würde mich sofort einstellen. Ich weiss, dass da ist jemand andere, der mich auch sofot einstellen nehmen würde.

Kaikki arvot ovat kunnossa ja sairasloma loppuu 18.10, jolloin menen ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Pitäisi kai sanoa siellä, että en nyt oikein ehdi töihin, kun on tätä tekemistä täällä kotona niin runsaasti. Kasseja, kasseja, kirjavia, isoja, pieniä, pyöreitä, neliskulmaisia. Kaikenlaisia kasseja. Olen rakentanut liukuhihnatyöskentelyn ruokailuhuoneen ja yläkerran työhuoneen välille. Muuten istuisin koko päivän vain koneen ääressä enkä liikkuisi. Nyt pitää juosta alakertaan silittämään ja yläkerrassa ompelen. Ylhäällä soi Iskelmäradio ja alakerrassa italialainen radio. TÄnä iltana on Pilates ja huomenna italia. Täytyy sanoa rehellisesti, että nautin tästä kotona olostani. 18 vuotta sitten, kun tulin Saksaan, hinkusin töihin ja sain useampiakin työtarjouksia. Nyt hinkuan takaisin kotiin ja ompelusteni pariin. Asiat kääntyvät joskus päälaelleen. Ajatukset muuttuvat, tärkeysjärjestys asioille muuttuu ja minäkin muutun siinä sivussa. Korkeat tavoitteet ovat laskeutuneet pari askelmaa alaspäin, tulotason myötä. Mitä siitä jos tulotaso laskee. Äiti sanoi aina, että eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot! Nyt yritän elää sen opin myötä.

Viikonloppu meni Hollannissa. Sateessa. Istuimme sisällä ja juorusimme. Vietimme suomalais-hollantilais-saksalaisen makoilu-löhöily-ruokailu-viikonlopun. Marjukan ja Edwinin luona saa syödä! Kotitekoista omasta puutarhasta. Matkaevääksi sain muhkean kurpitsan ja nyt etsin vimmatusti viimevuoden Pumpkin Pie-reseptiäni. Monimutkainen, mutta hyvä!

Marjukka pakkasi taas tapansa mukaan puolet omaisuudestaan meille mukaan. Sain Ikean kankaita parisenkymmentä metriä, koristeita, joita hän on ostanut aina tuplaten ja jostain kaappien kätköistä ilmestyi vanha nahkahame, jonka hän oli teettänyt Kittilän suutarilla vanhasta takistaan. Istui kuin nakutettu.

Joulu alkaa olla jo ovella. Ainakin hollantilaisten ovilla. Puutarhakeskus rönsyili vilkkuvia ja välkkyviä kuusia, koristeita, jotka olivat kuin karamellipapereita räikeimpään amerikkalaiseen malliin. Vaaleanpunaisia "ensimmäinen jouluni" palloja, joita en ainakaan minä ripustaisi en kuuseeni enkä lastenhuoneeseen. Saisin vatsavaivoja jo pelkästä pallon olemassaolosta. Viimevuonna koristeet olivat jotenkin tyylikkäämpiä. TÄnä vuonna on kai muotia pistää punaista, pinkkiä, kultaa ja hopeaa killumaan ja välkkymään. Tosin joukosta löytyi myös muutamia oikein kauniitakin koristeita. Emmehän me muuten olisi mitään ostaneet!!

Minulla on tänä vuonna kuusessa äidiltä saadut vanhat kuusenkoristeet. Juuri ne, jotka meillä oli kuusessa, kun olin pieni. Odotan innolla jouluvalmisteluja. Meillä on muutamia perinteisiä joululiinoja ja joulukoristeita, jotka laitamme aina samoille paikoille ja kun koulu-mummin tekemä joululiina on seinällä, alkaa minun mielessäni joulu.

Olen ommellut taas. Muutamia tilaustöitä olen saanut valmiiksi ja tänään  leikkasin 10 laukkua, joita olen tässä italiaa kuunnellesani ommellut. Friedhelm päätti asettua yläkerran sänkyyn, kun ravaaminen kahden kerroksen välillä kävi liian rasittavaksi. Kun olin menossa alas, se tuli ylös ja kun juoksin portaita ylös kasa kankaita käsivarsillani, seisoi Friedhelm taas portaiden päässä ihmettelemässä mihin suuntaan tässä nyt sitten pitäisi loppujen lopuksi mennä. Se päätyi Mikaelin sänkyyn, kun tietää, että joskus ilmestyn kuitenkin ompelukoneen äärelle.

"kirjalaukku". Kankaan sain Riitalta. Tähän laukkuun tein vetoketjun, jonka ompelin suoraan kassiin, ilman erillistä lämpärettä, jonka ompelun olen oppinut ompeluopinto-ohjaajaltani Tilkunviilaajista.

Kännykkätasku. Kassin kantohihnat on tehty kahdesta erivärisestä kankaasta, kun tuota kirjakangasta ei enää ollut.

 

 

Avaimenperiä, joissa pienet kissat kuin Kölnin Tuomiokirkon tornit.

Iidan villapusero, joka alunperin oli tarkoitettu Annalle, mutta nyt se taitaa olla liian pieni Annalle. Vasemmassa hihassa näkyy langanvaihto, kun loppuunmyydyt langat loppuivat kesken ja piti löytää jotain vastaavaa.

Ämpärilaukku pojalle.

Huolella suunniteltu on puoleksi tehty. Ellei sanonta pitäisi paikkaansa, en varmaan vieläkään olisi saanut valmiiksi villapuseroa, jonka tekemisen aloitin, kun Anna oli 4 vuotias. Villapusero on valmis ja sen saa Iida! Ehkä sen joskus saa Annan lapsi. Jossain vaiheessa villapuseron teko tyssäsi, kun langat loppuivat. Lankavarastostani löytyi jotakuinkin samantyylinen lankakerä ja lisäksi purin yhden puolivalmiin puseron, josta niinikään olivat langat loppuneet kesken teon. Olen aina ostellut loppuunmyynneistä lankoja ja sitten ne lopahtavat kesken työn ja puseroista tulee omituisen kirjavia eikä lainkaan sellaisia kuin olin suunnitellut.Mutta jos kaiken tekisi niin kuin on suunnitellut, ei syntyisi sattumalta jotain aivan ihmeellistä ja uutta. Luultavasti suurin osa keksinnöistäkin on sattumalta syntyneitä. Mahtoikohan Edison suunnitella hehkulamppua. Ehkä suunnitelmissa oli led-lamppu-kynttilä ja sitten syntyikin hehkulamppu!