tiistai 5. maaliskuuta 2013

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen

Toissapäivänä tuli televisiosta ohjelma eräästä saksalaisesta kirjailijasta, joka oli saanut uuden maksan. Hänen tilanteensa oli hiukan eri kuin minulla. Hänen maksansa sanoi sopimuksensa irti yhtäkkiä ja uusi maksa oli löydettävä heti. Elinsiirtopotilaiden tilanne Saksassa on melko epätoivoinen. Odotuslistalla on n. 15.000 potilasta ja elimiä on parisen tuhatta. Siinä voi jokainen laskea mikä on elämän hinta! Jos vain olisi enemmän luovuttajia, tuhansien ihmisten elämä voitaisiin pelastaa.

Minun tilanteeni oli siinä mielessä hyvä, että tämä perinnöllinen polykystinen maksa- ja munuaistauti ei tule yhtäkkiä vaan se on minulla synnynnäinen ja etenee hitaasti. Kaikilla tautiin sairastuneilla ei ole tarvetta uuteen maksaan. Minulla sattui käymään huono tuuri, eikä kystiä voitu enää poistaa eikä täällä Saksassa aloiteta edes niiden poksauttelua alkoholilla, kuten Suomessa. Se on kivulias toimenpide eikä auta mitään. Minä sain välittömästi apua Essenin yliopistolliselta klinikalta, joka on erikoistunut maksatautien hoitoon. 2009 kystiä poistettiin kymmenisen kappaletta ja olin sairaalassa viikon ja sairaslomalla 4 viikkoa. Tosin töihin menin ja kahden viikon kuluttua, kun olo oli niin hyvä. Seuraavalla kerralla kystiä ei voitukaan poistaa vaan edessä oli maksansiirto ja puolentoista vuoden odottelun päästä sain sitten uuden maksan ja kaikki meni kuin opaskirjassa. Toivon, ettei mitään pahempaa tapahdukaan. Tuo viimeviikkoinen kuumeen nousu oli pahinta mitä tähän asti on maksansiirron jälkeen tapahtunut ja tietenkin ensimmäisenä tuli mieleen hylkiikö elimistöni uutta maksaa. En tiedä keneltä maksa on tullut enkä halua tietääkään. Eikä sitä edes kerrota. Jollei se olisi minulle sopinut, sitä ei olisi minulle annettukaan.

Nyt olen taas kunnossa ja sain eilen jo toisen tilaustyön, jonka kimppuun ampaisin heti illalla. Teen vauvanpeiton ja tyynyn. Toinen tilaustyö on jo valmis, sekin on tyyny ja pieni kassi tytölle.

Iidan kanssa askartelimme kaakaopurkista kynäkotelon, jonka Iida sai itse päällystää haluamillaan kankailla. Siitä tuli tosi hauskannäköinen. Ja koska Iida piirtää niin innolla värikkäitä kuvia, päätin silittää yhden kuvan kankaalle ja tehdä siitä hänelle laukun päiväkotiin. Iida rakastaa laukkuja ja pyytää aina, että tekisin hänelle uusia pieniä pussukoita. Hän kuulemma tarvitsee niitä ehdottomasti tärkeille tavaroilleen. Kuinkahan moni nainen on tyytyväinen vain yhteen käsilaukkuun ja yhteen kassiin?

tämä on Iidan alkuperäinen piirustus, josta tein hänelle laukun.
ja tässä on laukku valmiina.

Nyt menen tekemään uutta vauvanpeittoa, josta kenties kuva huomisessa blogissani.
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja ulkona on 10 astetta lämmintä. Krookukset kukkivat etupihalla ja tulppanit puskevat päätään ulos mullasta. Kevät tulee, kun naapurikin on jo ruoputtelemassa kukkapenkkiään. Tämä on vuoden ihaninta aikaa, kun pikkuhiljaa puihin ilmestyvät silmut ja jokainen talviunestaan heräävä kasvi luo uutta uskoa tulevaisuuteen. Ei niin synkkää ettei aurinko sitä kirkastaisi.

3 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Tuo laukku on kyllä hieno!

AnnaY kirjoitti...

Hieno laukku ja tosi hienoa sekin, että voit hyvin!

Keijo kirjoitti...

Heippa Tintti,
Hienoa kun vointisi on hyvä. Myös mukavaa kun olet saanut niitä tilauksia. Elämä alkaa taas hymyilemään kun normaali arki on koittanut. Tsemppiä sinulle.