ihan hirvittää kuinka aika rientää. Pieni Miia lähti pitkälle vaellukselleen oppimisen tielle; tarhaan. Se on suuri askel pienelle ihmisen alulle. Koko entinen elämä muuttuu. On herättävä aikaisin, on puettava päälle tiettyyn aikaan ja syötävä aamupala eikä voi enää painua nukkumaan, vaikka kuinka nukuttaisi. Ja uusia ihmisiä tulee koko ajan ympärille. Enää ei Miia osallistu ison siskonsa Iidan tarhakertomuksiin vain kuuntelemalla vaan nyt hän pystyy jo itsekin askartelemaan ja leikkimään kaikkia niitä hauskoja leikkejä, joita Iidakin leikkii tarhassa.
Tarhassa tarvitaan vaihtovaatteita ja niitä varten ISO kassi, jonne mahtuu niin saappaat kuin kurapukukin. (Niitä on jo tullut tänne Saksaan eikä enää tarvitse pistää koko sukukuntaa liikkeelle Suomessa) Miia saa huomenna uuden laukun. Ihan omalla nimellä ja niin ison, että sinne mahtuisi koko tyttökin sisälle. Kassia ei tarvitse kuljettaa päivittäin kodin ja tarhan väliä. Muuten Miia saisi todellakin raahata sitä perässään, niin suuri se on. Pikkutavaroille on pikkureppu.
Kassin "nurja" puoli.
Etupuoli, jossa on Miian nimi ja kuten Iidankin kassissa, suomenkielistä tekstiä. Vanhoista housuista leikkasin tuon vihreän taskun kassin keskelle.
1 kommentti:
Aivan ihana kassi - nurjaa puolta myöden.
Välttelen arjessa muovikasseja, joten kaikenlaisia hienoja kestokasseja on kertynyt vuosien varrelta. Niitä ei ole koskaan kai liikaa :-)
Lähetä kommentti