Säärystimiä syntyy kuin sieniä sateella

Marraskuu on sadekuu. Mieli ei ole musta, vaikka taivas onkin harmaa ja sade piiskoo viimeisiä lehtiä puista. Yhtä vahvasti kuin kevään vahva odotus, kuuluu myös syksyn maatuva luonto niin vuodenaikojen kiertoon kuin myös elämänkulkuun. Iloitsemme jokaisesta uudesta ihmisalusta, suremme poisnukkuneita ja silti tiedämme, ettei elämä lopu kuolemaan eikä myöskään syksy vie meiltä pois uuden odotusta.

Olen saanut nauttia Julian touhujen seuraamisesta. Jokaisena päivänä pieni lapsi oppii niin paljon uutta, että se saa minussa toivomaan, että voisin pysäyttää ajan ja vain nauttia uudelleen siitä mitä tänään on opittu. Ilman, että jo uusi asia tunkee päälle. Tänään hän toi minulle pienet punaiset kenkänsä ja sanoi aivan selvästi: "kenkä". Useimmille asioille on vielä yhteisnimitys "äiti", vaikka hän osaakin 15 kuukautisen varmuudella erottaa sanat "äiti" ja "tata" = isä puolaksi. Lähestyttäessä puolalaisen "Babschan" taloa, Julia rupeaa hyräilemään puolalaista lastenlaulua, jota hän aina laulaa "Babschan" luona. Kun puolalainen isoäiti kysyy missä on silmä, nenä, korvat ja tukka, Julia työntää pienen sormensa milloin silmiinsä, milloin korviinsa ja pörröttää punaisia hiuksiaan ja nauraa. Kun minä kysyn saman suomeksi, ei häneltä mene hetkeäkään kauempaa, kun hän näyttää kaikki pyydetyt asiat ja sama luontuu myös saksaksi, kun kolmannet isovanhemmat, eli Guidon vanhemmat toistavat kysymykset saksaksi. On aivan uskomatonta kuinka pieni lapsi hallitsee kolme kieltä yhtä varmasti kuin useimmat yhden. Ja lisäksi Anna on opettanut hänelle apuviittomaa eli lasten viittomakieltä, jolla me kaikki voimme kommunikoida Julian kanssa ja pääasia on, että hän pystyy esittämään toivomuksensa meille. Milloin hän näyttää kädellään leukaansa eli pyytää vettä tai vie kätensä päänsä päälle, jolloin tiedämme, että hän haluaa suihkuun, kun vaippa on täynnä. Se helpottaa suunnattomasti kanssakäymistä, kun Julia ei vielä pysty puhumaan aivan kaikkea mitä hän haluaisi. Yksittäiset sanat tulevat kyllä, mutta tuskin kukaan 15 kuukautinen vielä lauseita rakentelee.

Nyt hän nukkuu, vaikka tutti ja "Sini" jäivätkin kotiin. Lauloin unilaulua, jota olen laulanut aina omille lapsilleni ja yhtäkkiä vierestäni kuului taas tuttu tasainen tuhina ja saatoin päästää Julian pienestä kädestä ja jättää Friedan vahtimaan Julian unta.

Eilen oli "päiväkotipäivä". Olimme Nicin ja Mikaelin luona. Talo täynnä muksuja. Oli pieni Piia-vauva, Miia ja Iida ja Iidan kolme serkkua, jotka ovat aivan samanikäiset kuin Piia, Miia ja Iida ja sitten vielä Julia tupsahti mukaan leikkeihin. Tohinaa riitti.Miia hali ja suukotti vuoronperään Juliaa ja Piia. Otteet ovat vielä hiukan rajut ja Miiaa saa vähän toppuutella hänen hellyydenosoituksissaan.

Aloitin kotona taas yhden säärystinparin kutomisen. Punainen lanka jäi ostoslaukkuun ja laukku Annalle, mutta tänään saan toisen säärystimenkin valmiiksi. Kenties saan jotain valmiiksi myös Suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun joulumyyjäisiin, jotka ovat tämän kuun lopussa Kölnissä, meidän uusissa seurakuntatiloissamme.

Vaikka nämä säärystimet eivät olekaan tästä "jämälanka-"kirjasta niin täältä olen löytänyt ihania ohjeita, joita voin vapaasti muunnella. Tein ympyröitä virkkaamalla Julialle vauvanpeiton ja nyt olen käyttänyt kaikki jämälankani pipoihin. Todella hyvä ja hyödyllinen kirja ideoita etsiville.

Uusi työ on jo aluillaan ja ehkäpä huomenna kuva ilmestyy tänne. Kaikille ompelunystäville iloista ja hauskaa Marraskuuta sateista huolimatta.