torstai 13. toukokuuta 2010

Niin hyvää puuta ....

Vesa-Matti Loiri laulaa taustalla: "niin hyvää puuta" ja katselen oikotien lähettämiä tarjouksia kesämökeistä Hämeestä. Olisipa ollut 59Tuhatta irtorahaa niin olisin nyt hirsitalon omistaja lammen ja pienen kosken rannalla! Sydän hypähti jätti askeleen, kun näin talon. Unelmoin siitä vieläkin, vaikka järkevästi ajatellen siihen ei olisi varaa - ei unelmia saa silti unohtaa. Ehkä joskus olen pienen mummonmökin omistaja Suomessa.

Olemme keskustelleen ja pohtineet ja miettineet miten saada talo Suomesta. Kenties koko unelma mökistä on sitä, että haluan palan Suomea itselleni. Jättää sen perinnöksi lapsilleni. Ymmärrän nyt miksi monet evakot halusivat tulla haudatuksi oman maan multiin - sinne jonnekin Karjalaan. En nyt ajattele hautajaisiani, mutta pienen pienen palan "omaa" maatani jalkojen alle haluaisin. Tuntea suomalaisen metsän pehmeän tuulen, katsella iltaisin laskeutuvaa aurinkoa kiiltävän järven pinnasta ja tepsutella aamutakki päällä pihapiirissä ja kuunnella heräävän luonnon ääniä.

Olen istuskellut tietokoneen ääressä ja katsellut halpalentoyhtiöiden halpa-lentoja Suomeen. Olisi ollut ensi viikonlopullekin meno-paluu lento 58 eurolla. Tyttökaverini Amerikasta tulee isänsä hautajaisiin Imatralle. Emme ole nähneet vuosiin. Olin jo vähällä klikata "tilaa"-nappia, mutta peräännyin. Työkaverini lähtee lomalle viikoksi ja olisimme olleet perätysten poissa. Ei käy.

Olen "viettänyt" aikaani töissä. Koko viikko on ollut 9-10 tuntisia työpäiviä. Meillä ei tunneta ylitöitä eikä ylityövapaita eikä ylityökorvauksia. teemme töitä niin kauan kuin niitä riittää. Ja niitä riittää. Työpaikallani viihdytään. Teemme kaikki mielellämme pitkiäkin työpäiviä kun työyhteisö on harmoninen ja meidän vapaa-ajan toiveisiin tullaan pomo-tasolta aina vastaan. Rakensimme toimistomme yhteyteen tosi upean keittiön, kaksine uunineen. Kokkaamme joka päivä. Ruokailuajoista pidämme kiinni. Ostamme ruuan isoissa erissä, jokainen maksaa 3 euroa päivä ruokakassaan ja sillä rahalla saamme perinteisen kotiaterian, joka päihittää monen keskitasoisen ravintolan sapuskat.

Katselen ikkunasta ulos; taivas on harmaa, aivan kuin tihuuttaisi ohuen ohutta seittisadetta. En ole ihan varma, kun en näe oikein kunnolla vielä näin aikaisin aamulla. Silmät ovat yöpöpperössä. Istuin illalla puolikolmeen saakka (aamuyöllä siis) VIRKATEN. Sisareni tytär Lumi aloitti täällä käydessään virkkuuprojektin ja olen innostunut lappusten virkkaamisesta niin, etten malttaisi lopettaa. En oikein tiedä mitä siitä tulee, mutta arvelisin tekeväni peittoa.

Tässä samalla kirjoitellessa lueskelen uutta Pirkka-lehteä, jonka saan säännöllisesti Suomesta Kotilieden mukana. Pirkka on hyvä lehti. Ajattelin kirjoittaa toimitukselle, että hyvää tekstiä. Varsinkin Niksi-pirkka, josta on tullut jo yhteistä luettavaa saksalaismiehen kanssa. Käännän suomalaisten ehdottamia niksejä saksaksi. En tosin aio ruveta tekemään kotitöitä korkokengissä vain ajaakseni ne sisään kesää varten, mutta hyvä idea on päällystää kontaktimuovilla lasten piirrustuksia pöytätableteiksi.

Ja takanani odottaa ompeluprojekti. Kiitos berliiniläisen blogikirjoittajan, Saaran, jolta sain hyvän idean kangaspussukoihin, joita olen jo tehnyt kasapäin. Niihin on hyvä laittaa meikkejä, kyniä, pientä kamaa kaikenlaista ja ne ovat tosi hauskoja pöydällä rivissä. Voin laittaa ensi kerralla kuvan mukaan.

Nyt lähden katsomaan onko joku leipomo tänään vapaapäivänä auki. Tekee mieli aamupalaa.





1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Täällä Savossa on upeita mökkipaikkoja. Meillä on mökki Suvasvedellä (Saimaan vesistöä), jossa ei ainakaan vielä ole paljon venäläisiä!