Lupaamani kuvat niistä kangaspussukoista ovat tässä. Olen tekemässä pikku Iidalle myös kankaista sukupuuta, johon olen kerännyt sukulaisista erilaisia kuvia ja painan ne kankaalle ja yhdistän toisiinsa. Enemmän tai vähemmän taiteellisesti, mutta kirjavan iloisesti.
Olin taas eilen Iidan luona. Ehdin tosin juuri nippanappa olla puoli tuntia hänen kanssaan ennen kuin hän meni nukkumaan. Töissä meni taas seitsemään asti. tuli hiukan kiire ehtiä viisumit Venäjälle ja passit kuntoon, kun pomoväki päätti äkkiä lähteä Karjalaan neuvotteluihin. Olen oikeasti kateudesta vihreä. He lentävät Pietariin ja menevät sieltä junalla Petroskoihin ja viettävät aikaansa neuvotellen eri sanatorioissa....ja ovat ihan siellä Kalevalan juurilla. Voi kunpa minäkin olisin mukana. Junamatkat Helsingistä Moskovaan lähes 30 vuotta sitten ovat yhtäkkiä tuoreessa muistissa. Ne pienet kylät aamuyön pimeinä tunteina junan ikkunasta elettynä; asemilla aamuvarhaisessa saapuneet mummelit kuin jostain 1800-luvan loppupuolen elokuvasta. En unohda koskaan sitä elämystä. Tiedän, että nykyiset maiset ja nykyiset junat ovat erilaisia, mutta sittenkin venäläisissä junissa on varmasti oma hehkunsa. Ainakin samovaarit hehkuvat kuten ennen!
No, unelmista lähden kotiin. Täällä alkaa sää lämmetä, kuten Suomessakin. Oikein hyvää viikonloppua kaikilla.
Isoäidin opettamat käsityöt ovat saaneet minut innostumaan ja haalin kaikki käyttökelpoiset vanhat kankaat. Kaiken voi käyttää uudelleen. Mukana Frieda - kissa, ja 4 lastenlasta.
1 kommentti:
Näin se vaan on, että lapset nukahtavat paljon aiemmin kuin Mummit. Taitaa olla siellä Venäjällä täysin erillaista kuin 30 vuotta sitten mutta en osaa sanoa onko paremmin vai ei. Varmasti niissä junissa on silti omanlainen hehkunsa.
Samovaarit varmaankin ovat samanlaisia ja votka taitaa virrata edelleen hapanleivän ja suolakurkun kera.
Lähetä kommentti