joulun aikaan, kun sisarentyttäreni (mikä hirvittävä nimiyhdistelmä) Lumi oli pitkäveteisyyden puuskassa aloittanut harmaa-valkoisten neliöiden virkkaamisen, innostuin minäkin jatkamaan keskenjäänyttä työtä ja nyt istun illat telkkarinääressä ja virkkaan.
Virkkaaminen on rentouttavaa. Lappusia syntyy huimaa vauhtia ja työn jälki näkyy heti. Ja purkaminen on helpompaa kuin kutoessa.
Töiden jälkeen haalin käsityötarpeeni Aalto-jakkaralle, nostan lasillisen viiniä pöydälle ja käperryn Eeron Kupla-tuoliin ja ennenkuin ehdin ottaa virkkuukoukun esille, hyppää Friedhelm jalkojeni päälle ja etsii sopivan paikan, että pääsee rentoutumaan tuolin keinunnassa.
Eilen en ehtinyt edes vetäistä peittoa päälleni, kun Friedhelm oli jo aikeissa hypätä jalkojeni päälle. Kesken hypyn sen matka peruuntui ja se istui lattialla tuijottaen vihaisesti silmiini ja ainoa mitä se sanoi oli äkäinen "MIAU". Se tuli niin vihaisesti, että ymmärsin välittömästi ettei minun olisi pitänyt antaa hänen odotuttaa. Friedhelm kääntyi kannoillaan, istahti selkä minuun päin ja rupesi nuolemaan jalkojaan. Se on kissojen tapa näyttää loukkaantumisensa. Minun tehtävä on hakea itselleni hyvä asento mahdollisimman pian, että kissani pääsee jatkamaan keskeytynyttä lepoaan.
Eilen allergiani oli todella pahana. Niiskutin koko illan. Oma vikani, kun annoin Friedhelmille luvan tulla jalkojeni päälle, mutta kun se on niin rauhoittava siinä täysin rentona ja tietämättömänä minkään valtakunnan veronkorotusuhkauksista tai pankkikriiseistä.
Annoin sen olla siinä ja rauhoittaa myös minua. Guido piti esitelmän Saksan poliitikkojen epäluotettavuudesta ja veronkorotuksista. Liikevaihtoveroa on uhattu korottaa 25 prosenttiin.
Jatkoin virkkuuta ja Friedhelm nautti olostaan. Olimme molemmat tyytyväisiä maailman menoon.
4 kommenttia:
Kyllä kissasi Friedhelm osaa olla vaativa. Oletko allerkinen kissan karvalle vai siitepölyille? Jaksat olla ahkerana vaikka työssäsi jo olet pitkiä päiviä tekemässä. Ihailtavaa aktiivisuutta.
Olen allerginen kissalle.Silti en siitä luovu. Se kun tuli meille pahan auto-onnettomuuden jälkeen, kun kukaan ei sitä huolinut.
Näin on meillä eläinrakkailla ihmisillä. Minäkin kävin aamulla tyttären tytön kanssa eläinlääkärissä kun se oli loukannut silmänsä. Siis se marsu joka on Piian lemmikki jota pidetään iltaisin sylissä ja juttukaverina. Matkallakin Piia keskusteli sille ja rauhoitteli sanoen; ettei lääkärissä ole paha olla. Marsu hieman ulahti kun sitä pistetiin kipulääkettä neulalla takapuoleen. Nyt sitten viikko hoidetaan silmää huuhteeella ja silmätipoilla.
Meidän Fatima (on jo kuollut) nukkui samalla tavalla minun päällä aikanaan kun tulin työstä uupuneena. Ja toisinaan aamuyöllä se tuli pään ja seinän väliin tyynylle nukkumaan.
Lähetä kommentti