Pfingsten - Schawuot - Helluntai

Helluntaina on tapana, ainakin täällä meillä päin, Bergisch Gladbachin alueella, että miehet kulkevat laulamassa naisille. Meidänkin kadulle ilmestyi tänä aamuna ryhmä komeita miehiä laulamaan ja soittamaan. Vastavuoroisesti laulajille tarjotaan joka talossa olutta ja lopuksi pussillinen munia. Munista miehet tekevät illaksi ruuan, joka syödään yhdessä. Viime vuonna osallistuimme katumme "Pfingstsingen"-grillijuhlaan, jossa sitten syötiin, juotiin ja laulettiin. Jokainen toi mukanaan ruokaa, joka grillipaikalla tarjottiin paikalle tulleiden kesken.

Pfingsten on juutalaisperäinen juhla, jota vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen ja se tavallaan lopettaa pääsiäisen vieton. Minä poistin tänä aamuna katossa roikkuneen joulukoristeen. Olin vähän niin kuin unohtanut sen jotenkin sinne roikkumaan ja kun kukaan ei koskaan muistanut ottaa sitä pois, ajattelin, että nyt, kun pääsiäinen on lopullisesti ohi niin samalla sitten voin poistaa viimeiset joulukoristeetkin.

Mekin saimme kesän. Vihdoin ja viimein. Mittari näyttää 25 astetta. Miehellä 39! Hän makaa kuumeisena sängynpohjalla ja se tarkoittaa jo tosi sairautta. Sen verran hän jaksoi nousta ylös, että haki 100 kg hiekkaa lapsenlapsemme hiekkalaatikkoon. Ehdotin aamulla ehdotonta lepoa, mutta hiekka piti kuulemma hakea. Tein vähän pihatöitä ja kaivoin parit puskat puutarhasta. Olemme päättäneet laittaa hiekkalaatikon ison kuusen alle. Siinä on vilpoisaa eikä haittaa vaikka Iida heittelee hiekkaa vähän minne sattuu. Grillipaikalta on suora näköyhteys hiekkalaatikkoon, jos emme aina jaksa istua laatikon reunalla kasaamassa hiekkakakkusia.

Jokapaikassa on Helluntaijuhlia. Saimme kutsun Eifelin-seudulle. Lähdemme huomenna Bad Neuenahr-Ahrweiler `iin (katso Googlesta). Erittäin kaunista seutua, viininviljelystä pääasiassa. Syksyllä suuntamme työpaikkamme kanssa viikonloppureissulle samaan kaupunkiin, joten halusimme käväistä nyt hiukan nuuhkimasssa paikkoja. Emme tienneet tästä helluntaijuhlasta mitään, ennenkuin meidän tuttavamme eilen illalla soitti ja kysäisi puolihuolimattomasti,miksemme jäisi yöksi Ahrweileriin, kun siellä on isot juhlat. Kaikki hotellit olivat tietenkin täyteen buukattuja, mutta sain lähikylästä oikein kauniista hotellsita vielä yhden kahdenhengen huoneen 98 eurolla / huone sisältäen runsaan aamupalan. Jos nyt joku sattuisi olemaan kiinnostunut hotellista mahdollista Saksanmatkaa silmälläpitäen niin tässä osoite:

www.hotel-fuerstenberg.de

Hotelli vaikuttaa todella viehättävältä ja kahdenhengenhuone 98 eurolla aamupalan kanssa ei ole hirvittävä hinta.

Olen oikeasti ompelemassa Iidalle kesämekkoa. Samalla katselen välillä mökkejä Hämeen suunnalta. Minun unelmatilani, 2.7 hehtaarin metsäalue oman lammen kanssa on jo varmaan myyty. Nyt pitää katsella uusia. Suunnittelin sellaistakin mahdollisuutta, että ostaisimme talon kimpassa tuttavamme kanssa. Olisi aina paikka jonne mennä, kun meidän lomamme suuntautuvat jokatapauksessa pääsääntöisesti Suomeen.

Jatkan nyt kuitenkin kesämekon ompelemista. Aloitan kaavojen leikkaamisella. Keskeneräinen projektini " sukupuu" odottaa myös koneen vieressä.

Taidan aina pitää muutamia projekteja samanaikaisesti, mutta eipähän tule aika pitkäksi. En ole kai koskaan tehnyt yhtä työtä loppuun asti vaan jatkanut monia asioita samanaikaisesti, kun en koskaan tiedä mikä työ milloinkin kiinnostaa. Se on vähän kuin aamuinen pukeutuminen; minä en voi kasata vaatteita illalla valmiiksi odottamaan sängynpäätyyn, kuten mieheni tekee. En tiedä millä tuulella minäkin aamuna olen, ja vaatteet puen aina sen mukaan millainen olo minulla on. Miten siis tietäisin illalla miltä minusta aamulla tuntuu? En koskaan aloita pukeutumista alusvaatteista, koska alusvaatteitteni värin määrää se mitä tulee päällimmäiseksi. Jos otan valkoisen puseron, en voi pukea mustia rintaliivejä..loogista. Siis ensin on mietittävä mitä puen päällimmäisenä ja sitten tulevat alusvaatteet. Enkä voisi kuvitellakaan pistäväni eriparia olevia alusvaatteita. En tiedä mistä olen sen oppinut, mutta alusvaatteiden on oltava samaa paria. Se on kai neuroosi; jos tiedän, että housut ovat eri paria kuin liivit, minulla on epämukava olo...Naisena olemisen vaikeuksia.

Jatkan siis ompelemista. Se on helppoa.