Vauvantyyny, kasseja ja karnevaaleja

Karnevaaleihin osallistuminen on jäänyt tällä kaudella miltei viimeiseen tippaan. Kaikkina vuosina karnevaalitunnelma ei jostain syystä ole samanlainen. Olen karnevaali-ihminen, enemmän kuin Guido, joka vapaaehtoisesti katoaa Suomen Lappiin töihin, kun karnevaalit huipentuvat loppuaan kohden.

Rion tai Venetsian karnevaaleja ei voi verrata Saksan karnevaaleihin. Kylmässä (-10 tällä hetkellä) hytisevät saksalaiset eivät ole ehkä yhtä seksikkäitä kuin paljaspintaiset riolaiset tai yhtä tyylikkäitä kuin italialaiset, mutta täällä Kölnin alueella karnevaalit ovat värikkäät, lupsakkaat ja täynnä tunnelmaa. Puvuista ei puuttunut mielikuvitusta eilenkään. Minulla oli kraraveista koottu hame ja pusero, koristeltu vanhoista helminauhoista irronneista helmistä ja tonttulakkien kulkusista. .Korviin ripustin joulukuusen oksilta otetut lasikoristeet. Kilisin ja välkyin kuin kuusipuu.

Juhlat vietettiin sisätiloissa: messuhallin kristallisalissa valtavien kristallikruunujen loisteessa. Kun on tanssinut iltapäivä kolmesta keskiyön tunneille, heittää mielellään korkeakantaiset kengät jo eteisessä nurkkaan. Tunnelma oli katossa, musiikki mahtavaa ja hypittiin kuin aropuput eikä 55-vuoden arvokkuudesta ollut mitään jäljellä. On mielenkiintoista nähdä kuinka tyynestä, kuivahkosta virkamiehestä tulee yhdessä hurahduksessa pelle, joka tanssii, hyppii ja laulaa sydämensä kyllyydestä - olematta edes humalassa! Karnevaalit ovat monelle hengitysreikä, eräänlainen terapian vastike. Aikuinen muuttuu lapseksi pukiessaan päälleen pellen puvun, joka antaa luvan tehdä kaikkea sitä hauskaa mitä verotoimiston virkamiehenä ei muuten tekisi. Kaikki juhlivat yhdessä, kukaan ei ole toista hullumpi. Kaikki kun ovat yhdessä yhtä hulluja!

 Kravateista ommeltu hame ja pusero. En vain enää muistanut kuinka kravatit solmitaan, joten jätin ne auki.

Joulukuusen koristeet korvissa eikä kukaan kysynyt mistä olen ne hankkinut. Joulukuusestapa ne nappasin.
Musta puuhkani pölysi niin, että Friedhelm luuli minun kynineen kanan, jonka höyheniä hän innolla haki pitkin lattioita. Hiuksiini suihkutetun kiiltolakan murusia löydän varmasti vielä kesäkuussakin. Pöllyytin petivaatteet parvekkeella, pesin kylpyhuoneen matot ja aamutakkini, mutta olen varma, että Guido saa tummiin paitoihinsa vielä monet kiiltävät hiutaleet koristeeksi...

Tilkkutyyny ja päälle ompelin ensimmäistä kertaa ns. vapaalla ompelulla pienen tytön ja nimen Liara Maria ja syntymäajan. Tyynyn sisällä on aivan ohuen ohut tyyny.

Kassikuva tulee joskus myöhemmin. Koneeni ei suostu lataamaan enää mitään. Se jää koko ajan jumiin.Tämä tekniikka jäätyy pakkasella...