Saksalaiset ovat oivaltaneet isänpäivän ja äitienpäivän sijoittamisen samalle viikolle. Asialla on useita hyviä puolia ja haittapuolia ei lainkaan. Ensin hellittelyä saavat äidit; kukkia, kortteja, aamupala sänkyyn, hierontaa ja hyviä lupauksia vuoden jokaiselle päivälle. Äidin ei anneta nousta sängystä ennenkuin kahvit on kertaalleen kaadettu sänkyyn ja kermakakku pyöritelty lakanoissa. Vasta sitten, kun pienet kätöset ovat pyyhkineet loputkin suklaakuorrutuksesta äidin pitsiyöpaitaan (jonka isi on yöllä piilottanut äidin tyynyn alle) ja isi ilmoittaa vaihtavansa kesärenkaat autoon, että päästään äitienpäiväajelulle, saa äiti nousta kohtaamaan keittiön kaaoksen ja kaivamaan lattiarievut sekä ikkunalastat ja patistamaan avuliaat pikkuolennot leikkimään isin uudella i-pad`illa, kun ei isi kuitenkaan ole juuri nyt telmimässä pienokaistensa kanssa. Että äiti saisi siivota keittiön, pestä ikkunat ja vaihtaa lakanat sänkyyn...
Viikko eletään rauhassa ja järjestyksessä ja sitten on jo isänpäivä. Jo illalla isi on tarkistanut, että olutkori on autotallin jääkaapissa viilenemässä. Lasten vetorattaat on varustettu välttämättömyyksillä; pullonavaimet, roskapussit (isimme ovat ympäristöystävällisiä vihreitä isiä, jotka eivät jätä pullojaan luontoon) ja tyynyt (eihän sitä aina tiedä kuka ensiksi väsähtää).
Aamulla lapset ryntäävät makuuhuoneeseen itsetehdyt kortit käsissä, äidiltä heruu suukko ja lahjakortti kirjakauppaan tai hyvällä onnella autokauppaan. Aamupala syödään yhdessä ja sitten kiliseekin jo olutkorit, kun naapurin isit saapuvat vetorattaittensa kanssa hakemaan isiä isänpäiväretkelle, joka sitten kestääkin säätilasta riippuen iltamyöhään.Mutta koska juuri äsken on vietetty äitienpäivää niin isien päivästä ei kukaan valita.
Toisenlaisiakin isänpäiviä vietetään. Me teimme usein isänpäivänä kylän urheiluseuran järjestämän vaellusretken, jonka päätteeksi grillattiin makkaraa ja jännitettiin onko kaikki vaellusrastit oikein. Nykyisin isänpäivä mene miltei huomaamatta ohi. Tänä vuonna isä lähti Nürburgringille 24-tunnin autokilpailuja seuraamaan ja palaa sunnuntai iltana.
Ja minä olen ommellut ja ommellut ja ommelut.
Keijukaismekko ja pienet keijusauvat. Olen lukenut Iidalle kirjaa Otto ja keijuvauva ja Iida toivoi itselleen keijuvauvan taikasauvaa. Kun lupasin tehdä sen, hän sanoi, että myös Finjalle (serkulle) pitää tehdä samanlainen. Finja saa keijumekon ja samasta kankaasta tehdyn taikasauvan, Iida saa mummini vanhasta mekosta ommellun kultakirjaillut sauvan, jonka varsi on kultamaalilla maalattu kukkakeppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti