deutschlands verteidigungsministers doctorarbeit ist plagiat? saksan puolustusministerin tohtorin väitöskirja kopio?

täällä käydään kovaa polemiikkia siitä onko saksan puolustusministerin parooni von und zu Gutenberg´in tohtorin väitskirja täydellinen kopio. Puolustusministerin vastustajat ovat tuoneet esille lainauksia, joita ei ole merkitty lainauksiksi vaan omiksi tutkimustuloksiksi. Sellainen ei tietenkään käy. Pahimpien kritisointien mukaan koko väitöskirja on kopioitu. Puolustusministeri piti tänään televisiossa lehdistötilaisuuden, jossa hän vakuutti, ettei ole kopioinut väitöskirjaansa, mutta aikoo antaa yliopistolle vastauksen heti, kun Afganistanin tilanne antaa siihen mahdollisuuden.

 Saa nähdä mitä tuossa asiassa vielä tapahtuu. On sellainen tunne kuin aikoinaan Bill Clintonin vakuutteluissa, ettei hänellä ole koskaan ollut seksuaali suhdetta harjoittelija Lewinskin kanssa. Zu Gutenberg oli yhtä vakuuttava vannoessaan, ettei ole kopioinut väitöskirjaansa.

Mitä muuta mielenkiintoista tapahtuu Saksan politiikassa. Hampurissa on vaalit. Poliitikot puhuvat niin pitkäveteisiä puheita että kirkontornitkin kaatuvat.

Berliinissä on elokuvafestivaalit. berlinale. Löysin vain yhden suomalaisen filmin, joka on tehty yhdessä liettuan kanssa. Ruotsista on valtavasti filmejä mukana. Suosituimmuuslistan kärjessä on iranilaisen ohjaajan Ashgar Farhadin elokuva "Nadar ja Sinin", joka kertoo aivan tavallisen iranilaisen avioparin elämästä ja avioerosta. Huomenna festivaalit loppuvat ja silloin tiedetään kuka on voittanut kultaisen karhun. Mukana on paljon muitakin hyviä filmejä. Berliinin filmijuhlat ovat - eri tavalla kuin muut festivaalit - poliittiset filmijuhlat. Minä haluan nähdä yhden filmin, joka kertoo turkkilaisesta perheestä, joka tulee Saksaan ja saa Saksan kansalaisuuden. Filmi vaikuttaahyvin huvittavalta, hiukan ironiselta.Edellytyksenä passin saamiselle on sianlihan syönti yhden viikon ajan!
Minun kulttuurikissani istuu sylissäni ja minä niiskutan. Villalangat ympärillä kutsuvat virkkaamaan. Läppäri sylissä pistän kuitenkin sanoja "paperille". eihän nyt enää kirjoiteta paperille. silti pidän käsilaukussani ihan vanhanaikaista muistikirjaa, johon kirjoitan tapahtumia, kirjoja, joiden kritiikin kuulen radiosta ja jotka haluan lukea, elokuvia, joiden arvosteluja luen aamulehdestä ja jotka haluan nähdä, paikkoja, joissa haluan käydä, kun olen nähnyt niiden esittelyt televisiossa. Kirjaani kirjoitan kaikenlaisia asioita, tapahtumia, mielikuvia, ihmisten nimiä ja osoitteita. Se on rakas seuralaiseni, kun istun junassa tai kuulen ihmisten puhuvan erilaisista asioista. Ehkä joskus voin käyttää sanontoja jossain. Kuuntelen mielelläni etenkin vanhojen ihmisten jutustelua bussissa tai junassa. Kun he puhuvat ihan aitoa kölschin murretta. sitä en aina tahdo edes ymmärtää.
ja nyt taidan mennä nukkumaan. Kello raksuttaa jo puoltayötä.
Oikein mukavaa iltayötä.