Joku sanoi, etteivät kissat opi käskystä mitään. Ei pidä paikkaansa. Kärsivällisyydellä ja pienillä herkkupaloilla Friedhelm on oppinut istumaan ja antamaan tassua. Järjetöntä, sanoo joku. Kissat kaipaavat aivotyöskentelyä siinä missä koiratkin. Niiden kanssa täytyy leikkiä ja niitä täytyy leikittää. Kissa on aktiivinen eläin ja erittäin älykäs. Yksin kotona nukkuva kissa ei tee muuta kuin syö ja odottaa omistajaansa kotiin, että saisi viettää hetken tämän seurassa, yleensä vain makoillen sylissä tai sohvalla. Onko siinä mitään järkeä?
Jemand hat mir gesagt, dass die Katzen lernen nichts. Das stimmt nicht. Sie brauchen nur Geduld und Leckerlies und sie lernen zu sitzen und geben sogar die Pfote. Unsinn, sagt jemand. Nein. Katzen Gehirn muss gefordert werden genau so wie bei Hunden. Man muss mit denen spielen. Die Katze ist ein aktives Tier und sehr klug. Eine Katze allein zuhause frisst nur und schläft und wartet bis ihre Besitzerin nach Hause kommt um auf dem Schoss zu sitzen und schlafen. Ist das ein sinnvolles Leben?
Aamulla, kun Friedhelmillä nälkä kurnii suonissa ja sen mielestä olemme nukkuneet tarpeeksi kello lyödessä seitsemää, hän raapaisee makuuhuoneen verhoa yhden kerran, odottaa hetken meidän reaktiotamme ja raapaisee uudelleen. Ensimmäisillä kerroilla nousin sängystä ja annoin Friedhelmille aamupalan. Se oli väärä reaktio Friedhelm oppi, että verhoa raapaisemalla hän saa minut ylös ja keittiöön. Signaali siis toimi. Kuten Pavlovin eläinkokeissa, toisinpäin vain.
Morgens, wenn Friedhelm`s Magen knurrte und er dachte wir haben schon genug geschlafen wenn die Kirchenklochen um 7.00 loiten, er kratzte die Vorhänge einmal, wartete auf unsere Reaktion und kratzte noch mal. Am Anfang bin ich aufgestanden und habe ihm das Frühstück gemacht. Das war eine falsche Reaktion. Er hat gelernt, dass wenn er die Vorhänge kratzt bekommt er das Essen. Signal funktioniert. Genau so wie bei Pavlov´s Hundetests, nur umgekehrt.
Seuraavalla kerralla kielsin Friedhelmiä roikkumasta verhoissa. Suhisin ja puhisin. Ei mitään vaikutusta. Friedhelm roikkui verhoissa, kurkisti olkapäänsä yli ja odotti. Raapaisi uudelleen ja sen jälkeen, kun olin heittänyt sitä tyynyllä, se siirtyi vaatekomeron verhon kimppuun. Vaatekomeron ovet oli poltettu puutarhassa edellisenä kesänä ja tilalle oli hankittu ikeasta vahvaa puuvillakangasta väliaikaisratkaisuksi. Se sopi Friedhelmille erinomaisesti, sillä minua häiritsi enemmän sängyn vieressä verhoja repivä kissa kuin parvekkeen ovessa roikkuva kissa. Kun sittenkään ei toivottua tulosta tapahtunut, Friedhelm siirtyi turkkilaiseen käsinkudottuun mattoon! Se oli viimeinen pisara kärsivällisyydelleni. Nousin ylös ja kävelin keittiöön. Taas oli peli hävitty.
Nächstes Mal habe ich Friedhelm verboten in dem Vorhang zu hängen. Ich habe mit komischen Geräuschen versucht ihn wegzujagen. Keine Reaktion. Friedhelm hing in dem Vorhang, schaute über seine Schulter und wartete. Er kratzte erneut und nach dem ich ihm mit Kissen beworfen habe fing er an den Kleiderschrankvorhang zu krazen. Wir hatten die Kleidertüren im Garten verbrant und aus Ikea dicke Stoff als Tür genäht. Da hat er die Vorhänge gekratzt und das war noch schlimmer als Katze die Vorhänge vor der Balkontür kratze. Wenn er immer noch nicht die gewünschte Ergebnisse hatte - das Frühstück - fing er an unseren wertvollen Teppich zu kratzen. Das war zu viel für mich. Ich bin aufgestanden und in die Küche gegangen. Schon wieder hat ich das Spiel verloren.
Sen jälkeen tajusin, että häviän jokaisen pelin, jos aina nousen sängystä ja teen niinkuin Friedhelm haluaa. Seuraavalla kerralla, kun Friedhelm raapi verhoja, turkkilaista mattoa ja kiipesi päälleni seisomaan, en räpäyttänyt edes silmääni. Se palasi alkutilanteeseen ja raapi parvekkeen verhoa. Komensin sen tomeralla äänellä alas ja naputin sängyn laitaa. Kun olin tehnyt monena aamuna näin, se tuli aina sängyn viereen. Sen jälkeen komensin sen hyppäämään sänkyyn eikä aikaakaan kun se tajusi, että sängynlaitaan koputtaminen tarkoitaa komentoa sänkynviereen ja taputus peiton päälle hyppyä sänkyyn. Nyt minun ei tarvitse enää tehdä muuta kuin koputtaa sängynlaitaan ja Friedhelm lopettaa raapimisen ja hyppää takaisin sänkyyn nukkumaan. Jas me saamme nukkua rauhassa pari tuntia! Niin, että kyllä ne kissatkin oppivat.
Nachdem habe ich verstanden, dass ich jedes Spiel verlieren würde, wenn ich immer das mache, was Friedhelm möchte. Am nächsten Morgen, als Friedhelm die Vorhänge krazte, den türkischen handgeknüpten Teppiche demolierte und anschließend über mich kletterte, ich habe nicht mal meine Auge gezwinkert. Friedhelm ging zurück zum Balkonvorhang. Hing da fest und versuchte mit allen Mitteln mich zu wecken. Mit ganz fester Stimme habe ich ihn aufgefordert zurückzukommen. Dann habe ich auf meine Bettkante geklopft und gesagt: "hyppää" (Hüpf!). Jetzt muss ich nur auf die Bettkante klopfen und er kommt sofort ins Bett uns schläft weiter paar Stunden. So hat Friedhelm auch gelernt ohne Worte meine Kommandos zu verfolgen.Katzen lernen alles, wenn man nur Zeit und Geduld hat.
hier ist ein Video über eine Katze die genau so ihr Herrchen weckt wie Friedhelm uns weckt.
http://www.youtube.com/watch?v=w0ffwDYo00Q
Isoäidin opettamat käsityöt ovat saaneet minut innostumaan ja haalin kaikki käyttökelpoiset vanhat kankaat. Kaiken voi käyttää uudelleen. Mukana Frieda - kissa, ja 4 lastenlasta.
4 kommenttia:
Moron Tintti
Olen samaa mieltä jotta kissat oppivat kaikenlaista. Vaikka ovatkin itsenäisiä ja omissa oloissaan mielellään olevia. Minullakin oli Miuku, joka kerta näyttämisellä oppi kulkemaan saunan tuuletusikkunan kautta ulos ja sisään. Tuuletusikkunassa oli vasta paino jolla se sulkeutui sen jälkeen kun Miuku oli tassullaan avannut sen ja poistunut ulos. Sisälle se tuli otsallaan työntämällä sitä. Kerran keväällä näin kun naapurin "kolli" kissa ajoi Miukua takaa ja matka sieltä naapurin pihalta suuntautui tähän luukulle. Siitä Miuku pujahti vauhdilla sisälle ja liiterin katolle tullut kolli ihmetteli mihin se Miuku oikein katosi. Miuku kulki omia aikojaan siitä joten ei tarvinnut huolehtia sen ulkoilluttamisesta.
Miuku oli leikattu poikakissa.
Vielä unohdin kertoa siitä meidän Miukusta ja oppimisesta. Kun se oli saanut hiiren kiinni niin toi sisälle näytille jotta onhan minulla ateria jolla leikin. Kun sitten Miukulta aina otettiin se hiiri pois jottei se kärsisi Miukun terävistä kynsistä. Miuku toi kyllä myöhemmin aina sisälle kiinni saamansa hiiren mutta kun tulimme lähelle sitä ja hiirtä niin Miuku otti hiiren kiinni ja vei ulos jotta emme "varastaisi" sitä häneltä.
kissat oppivat kulkemaan kissanluukusta sisään ja ulos ja Friedhelm on oppinut valjaisiin, koska se ei voi enää kulkea vapaana ulkona kahden auto-onnettomuuden jälkeen. Se kääntyy selälleen, että saan valjaat vatsan alta kiinni ja kulkee kaikessa rauhassa valjaissa pihalle, jossa se voi merkitä pihan vastalauseena muille kissoille.Kissa tuo perheelleen eli teille omistajille ensin kuolleen hiiren, osoituksena, että te ette osaa metsästää vaan hänen on ruokittava teitä. Kun hiiri katoaa, kissa luulee teidän syöneen sen. Seuraavaksi tulee puolikuollut hiiri ja lopuksi elävä hiiri, koska kissa kuvittelee teidän nyt selviävän itse hiiren tappamisesta.Kissaa pitää kehua hiiren tuonnista. Se haluaa vain varmistaa, että teillä on ruokaa.
Hieno näkökulma tuo meidän ruokkiminen sillä näin saattaa kissan aatoksissa olla.
Lähetä kommentti