Olen siirtynyt takaisin nykyaikaan ja tähän hetkeen. Tuntuu kuin olisin tehnyt eräänlaisen aikamatkan ja kulkenut isoäitini jalanjälkiä Vammelsuusta vuodesta 1897 Pietariin ja Viipuriin ja pysähdellyt välillä Terijoen hiekkarannoilla, viettänyt hetken Tyrisevässä ja palannut sitten tutkimaan Terijoen tilannetta ennen ja jälkeen vallankumouksen, kun pikkurikolliset ja agitaattorit valtasivat Terijokea. Mummi oli vain 8-vuotias, kun Pietarin verisunnuntaissa kuoli senaikaisten tietojen mukaan noin 5000 ihmistä, kun tsaarin sotilaat avasivat tulen mieltään osoittavia ihmisiä kohtaan. Silminnäkijöiden mukaan jopa puihin kiivenneitä pikkulapsia ammuttiin alas kuin jotain kypsiä hedelmiä. Mummini kertoi samanlaisia tarinoita Pietarista, kun hän yritti päästä sisarensa Katrin luokse ja kaduilla lojui ruumiita ja haavoittuneita ihmisiä. Se oli joskus vuoden 1916 tai 1917 aikanaan, kun hän oli Pietarissa sisäkkönä. Katri oli ollut kauhuissaan kuinka hänen pikkusisarensa sellaisessa tilanteessa lähti yksin kaupungille! Mummi kai oli pelännyt omassa asunnossaan tai missä lie sillä hetkellä ollut ja halusi sisarensa luokse turvaan.
Nyt olen palannut nykyhetkeen enkä häädä sitä pois...kuten Kaarlo Sarkia kirjoittaa runossaan, joka minusta edelleen on yksi kauneimmista elämänohjeista:
|
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje. Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin. |
Elämä on aina elettävä sellaisena tai toisenlaisena, mutta sitä ei saa pelätä, sillä se loppuu ja sen jälkeen on turha valittaa, ettei ehtinyt elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti