keikutaan kuin västäräkin selässä. Peipposista ei ole vielä tietoa, mutta etupihan aurinkoisella kohdalla kukkivat jo lumikellot. Kesää tästä ei vielä pitkään aikaan ole tulossa, mutta nautin siitä, että aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja mittari näyttää jo lämmintä 10 asteen verran. Ihan tässä tulee ikkunan edessä hiki!!!
Nappasin eilen työpaikan ikkunasta kuvan. Maisema näyttää ja tuoksuu keväiseltä. Lannalta siis. Hevoset paistattelevat päivää tuossa takaniityllä ja minä haluaisin ratsastamaan. Edellisestä kerrasta on jo kulunut parisen vuotta aikaa, en taitaisi enää päästä edes selkään ilman tuolia.
Aloitin taas säännölliset Pilates-harjoitukset. Venytykset ja hengitysharjoitukset tekevät kropalle ja mielelle hyvää. En ole koskaan ollut mikään urheilija. Alakoulun hiihtokilpailuissa venyivät kilpamatkat muutaman tunnin mittaisiksi niin, että opettajatkin olivat jo häipyneet kotiin ennen kuin minä ja Tiiu tulimme "hiihtokilpailusta" kotiin. Taisi olla Tiiun isä odottamassa meitä metsänreunassa, kun ei lapsia alkanut kuulua kotiin..
Pilates tuntuu omalta lajilta. Se on rauhallista venyttelyä, lähes omaan tahtiin eikä ole kiire saada kiloja tippumaan. Tällä hetkellä tilanne on päinvastainen. Yritän saada muutaman kilon lisää. Maksaleikkauksen jälkeen paino putosi alle 50 kilon ja näytin kauan kaapissa seisseeltä luurangolta. Syön ahkerasti suklaata, paino oli noussut 50,7 kiloon tänä aamuna.
Olen menettänyt työpaikkani. 7 kk palkka on saamatta. Joku voi huokaista syvään miksi yleensä odotin niin kauan ennen kuin irtisanoin itseni. Johtuuko se lojaalisuudesta pomoani kohtaan vai ajattelemattomuudesta, halusta toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin? Kaikkea ja paljon muuta siltä väliltä. Aloitin tässä firmassa heti koulun loputtua. Tämä oli minun ensimmäinen ihan oikea työpaikka, vaikka olinkin tehnyt 4 vuotta töitä lastenkodilla, mutta tämä tuntui omalta. Tuntuu vieläkin ja siksi en oikein jaksa uskoa, että kaikki olisi ohi. Kirjoitin itselleni perjantaina irtisanomisen. Olen sihteeri, kirjoitan kaikille työtodistukset ja irtisanomiset, myös itselleni. Koska olen ollut 7 kk ilman palkkaa (enkä ainoa sellainen) voin sanoa itseni irti ilman karenssiaikaa. Menen huomenna työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. . En jää odottelemaan tarjouksia, sillä 54-vuotiaalle ei taida löytyä hirvittävästi hommia. Ajattelin ruveta tekemään itsenäisiä töitä. Kirjoittaminen kiinnostaa. Voisin ruveta tekemään myös tilkkutöitä myyntiin tai perustaa internetkaupan. Eihän sitä tiedä mitä kaikkea päähän pälkähtää, kun menen kylpyammeeseen miettimään.
Nyt menen kotiin. Teen tulevaisuudessakin töitä tälle firmalle, siihen asti, kunnes kaikki loppuu tai saamme uuden rahoittajan, jonka turvin jatkamme. Ei vielä ole menetetty mitään. Ei edes konkurssiin olla menossa. Toinen firmamme valitettavasti joutui ilmoittautumaan konkurssikypsäksi, vaikka kypsiä emme ole siinäkään firmassa. Olemme kaikki tehneet töitä palkatta, toivoen, että jostain ilmaantuisi rahoittaja.
Käyn ostamassa jäätelön ja suklaata ja maailma näyttää kohta paljon valoisammalta.
1 kommentti:
Ikävä asia tuo palkatta tehty työ. Eikö siellä ole sellaista palkkaturva järjestelmää kuin suomessa jos firma menee konkurssiin niin palkkaturva maksaa työntekijöille menetetyn palkkarahan.
Toivottavasti löytyy uutta mielenkiintoista duunia vielä sulle kevään aikana.
Lähetä kommentti