Karjalanpiirakoita

suomalaisia karjalanpiirakoita aidon karjalaisen leipomina Saksassa. Muistan kerran, kun eräs työtoverini lastenkodilla sanoi niiden olevan turkkilaista ruokaa. Ehkä ne jollain tavalla muistuttavatkin turkkilaisia leipomuksia, mutta sitten riisin tilalla pitäisi oikeastaan olla jauhelihaa tai lampaanlihaa.Voisihan sitä kokeilla joskus.

karjalanpiirakoiden paisto onnistuu myös saksalaisessa keittiössä - työpaikalla. Meillä on kaksi todella hyvää uunia toimistolla, koska teemme päivisin ruuan koko työporukalle. Eräänä hiljaisena aamuna päätin ruveta leipomaan karjalanpiirakoita ja niin sitten väkersin niitä nelisen tuntia. Pomo lupasi antaa minun käyttää keittiötä vaikka joka päivä jos vain tekisin lisää "muki pukeja", kuten Guido kutsui karjalanpiirakoita, kun ei osannut eikä muistanut koskaan niiden oikeaa nimeä. Nykyisin Iidakin kutsuu karjalanpiirakoita "Muki Pukeiksi". Mistä kummasta se nimi oikein tulikaan, sitä ei taida kukaan enää muistaa. Piirakoiden leipominen on hauskaa puuhaa, mutta siihen on varattava ainakin 4 tuntia. Kielikoulun joulumyyjäisiin tulevat suomalaiset piirakat saksalaisesta leipomosta. Joskus niitä tekivät muutamat innokkaat leipojat italialaisella pastakoneella, jolloin taikinoita ei tarvinnut kaulita pulikalla. Sehän siinä eniten eikaa vie.

 

 

 

 

 

Mummi kertoi, että heidän muutettuaan Karjalasta Lappiin evakkoina, hän teki karjalanpiirakoita ukille matkaevääksi, kun tämä lähti korjaamaan puhelinlinjoja pitkien matkojen päähän. Piirakat olivat ravitsevia, kun niissä oli yhdistettynä leipä ja riisi. Ukin työkavereina olleet lestadiolaiset miehet kehuivat mummin tekemiä piirakoita kotona vaimoilleen, joiden mielestä piirakat olivat syntiä. Ei ollut sopivaa yhdistää leipää ja puuroa. Miesten mielestä siinä ei voinut olla mitään syntiä vaan he patistivat vaimojaan mummini piirakanpaisto oppiin ja niin mummi paistoi joskus päivässä 500 piirakkaa! Eikä karjalanpiirakat enää olleetkaan syntistä ruokaa.