Spitzengardine aus alten Hochzeitslaken - Pitsiverhot kapiolakanoista

Aurinko paistoi kevättaivaalta keittiön ikkunaan. "kamala miten likaiset ikkunat meillä on" sanoin Guidolle. Guido sanoi, ettei hän näe mitään laikkuja ikkunassa," mutta jos nyt välttämättä haluat sunnuntaina pestä ikkunoita niin minä menen vaihtamaan sitten kesärenkaat" ja poistui autotalliin. Kiipesin keikkuen keittiön työtasolle, vedin vanhat, Kuopiosta tädiltäni saamat verhot alas - olin tukehtua pölyyn. Taisi olla toissavuonna, kun viimeksi pesin verhot. En kuulu saksalaiseen kotiäiti-kastiin, joka vaihtaa keväällä ja kesällä ja syksyllä ja talvella ja jouluksi ja pääsiäiseksi uudet verhot.Nyt sain jonkinlaisen vaihda-verhot-kevääksi vimman ja ne oli vaihdettava oli sitten sunnuntai tai ei.

En vain löytänyt heti sopivia verhoja tilalle. Kävin vaatekaapin kankaat, pyyheliinat, lakanat ja pöytäliinat läpi. Toisinaan ripustan pöytäliinan roikkumaan verhoksi, toisinaan tilalle kelpaa pyyheliina, jos se vain on sopivantuntuinen ja -värinen. En ole niin pikkutarkka siitä onko kangas alunperin tarkoitettu verhoksi. Jos se mielestäni hoitaa verhon tehtävää niin siitä vain ikkunaan roikkumaan ja iloa antamaan.

Vaatekaapin tutkimusretken jälkeen siirryin yläkertaan ompeluhuoneeseen ja vedin yksi toisensa jälken erivärisiä kankaanpalasia ulos kaapista. Mikään ei tuntunut kelpaavan. Liian tumma, liian paksu, liian kapea, liian räikeä, liian kukikas, liian sininen....Silmäni osui vanhaan lakanaan, joka lojui korissa. Muistin vanhat pitsit, jotka äitini oli joskus 50-luvulla virkannut, vai olisiko ollut mummini, kapioihinsa ja kaivoin pitsit esille. Ne oli jo revitty lakanoista irti, olivat  liian lyhyet ja kangas ympärillä aika haperoista, mutta sain niistä lopulta mieleisennäköiset verhot ja nyt, kun ne ovat roikkuneet tämän päivää keittiön ikkunassa, Guido kehui niitä oikein onnistuneeksi tekeleeksi. Tulipahan äidin vanhat kapiot käyttöön ja nyt niitä voi ihailla muutkin kuin Friedhel, joka etsii pakopaikkaa vaatekaapissa vanhojen lakanoiden päältä!

 Ptsi on otettu lakanoiden päästä juuri sellaisena kuin se oli aikoinaan siihen ommeltu. Koska verhot olivat 160 leveät ja pitsi vain 140, piti pitsinpätkä ommella kankaan päälle ja leikata ompelemisen jälkeen takaosasta pitsinkokoinen pala pois, että valo pääsee pitsin läpi.

Eikä verhot maksaneet mitään. Ompelulankaa ja pientä sähkönkäyttöä lukuunottamatta. Seuraava projekti on ruokailuhuoneen verhot. Täytyy miettiä mitä vanhaa niihin löydän. Näin työttömänä täytyy miettiä tätä rahan käyttöä ja säästää siinä missä vain voi. Keskiviikkona on työhaastattelu Kölnissä. En ollut lainkaan varautunut, että näin pian saisin haastattelupyynnön uuteen työhön. Voisin hyvin pitää puoli vuotta "työttömyyttä", kun minulla on niin kamalasti tekemistä, etten nyt oikein millään ehtisi töihin.

Sain Annan muuton yhteydessä erinäköisiä purnukoita takaisin. Olin ostanut joitain hänelle Suomesta ja osan hän oli saanut lahjana. Uuteen asuntoon ne eivät sopineet, joten pyysin saada ne itselleni. Laitoin ne ikkunalaudalle ja nyt niihin on helppo laittaa kesän jälkeen erilaisia yrttejä, jotka sitten ovat sopivasti käden ulottuvilla, kun keittelen keitoksiani.

Pikkumyyn aina-iloiset-kasvot piristävät aamutunnelmaa, kun tulen keittiöön.


Heute morgen schien die Sonne so wunderschön direkt in die Küche rein, dass ich all den Schmutz auf den Fenster entdeckt habe. "oh jee, ich muss die Fenster putzen" hab ich Guido gesagt und er meinte, wenn ich unbedingt am Sonntag Fenster putzen möchte," dann gehe ich und wechsel die Winterräder zurück auf die Sommerräder" und verschwand in der Carage.

Ich wollte eigentlich meine Vorhänge endlich wechseln. Ich bin nicht so eine typische Hausfrau, die jedes Frühjahr und Herbst, und für Ostern und Weihnachten neue Vorhänge wechselt aber heute dachte ich es ist soweit, dass die Vorhänge gewaschen werden müssen. Ich kletterte auf dem Küchentisch und nahm vorsichtig den Vorhang ab - PUUH! - ich dachte ich bin in eine Staubwolke verschwunden. Es war vielleicht schon 1 oder 2 oder 3 Jahre her als ich die Vorhänge letztes mal gewechselt habe!

Ich wollte andere Farbe, andere Still und überhaupt was anderes jetzt für das Frühjahr und Sommer in der Küche haben. Als ich die alte Vorhänge abgenommen habe, wühlte ich die Schränke durch um neue, passende Vorhänge zu finden. Alles was ich gefunden habe waren Tücher mit Blümchen, zu dunklere Stoffreste, Pinkfarbige Sommerdecken, unmögliche alte Bettlaken und auch die schöne Sommerhemden von meinem Mann passten von der Grösse nicht! Manchmal habe ich einen Tischläufer oder grossen Handtuch als Vorhang genommen, wenn es gepasst hat. Es muss nicht immer ein Vorhang sein um ein Vorhang zu werden.

Aber diesmal habe ich nichts passendes gefunden und bin oben in meinem Nähzimmer gegangen. Plötzlich merkte ich einen alten Bettlaken - weissen, ganz einfachen und fast durchsichtig dünn gewordenen alten Bettlaken. Den habe ich mitgenommen und noch einen alten Spitzen von meiner Mama, oder vielleicht sogar von meiner Oma. Alt war es auch, schon aus den Bettuch herausgetrennt, ganz spröde und dünn.Den habe ich auf das Bettlaken genäht und jetzt habe ich ein echten Vintage Vorhang in der Küche!! Aus der Jahr 1950 oder 1920. Und es hat mich keinen Pfennig (Euro) gekostet.