Päivä kerrallaan

Pidän kuumepäiväkirjaa.Kirjoitan joka aamu verenpaineen, mahdolliset voitetut sadat grammat (tänä aamuna paino oli 43,3 kg), aamu- ja iltalämmön. Jos jotain poikkeavaa tapahtuu, on helpompi iskeä lääkärille kirja käteen  kuin ruveta selittämään milloin lämpö on ruvennut nousemaan tai paino roimasti putoamaan. Samalla se on itsellenikin eräänlainen kontrolli ja toisaalta positiivinen yllätys, kun huomaan, että paino on noussut. Syön hyvin ja onneksi ruokahalu on palannut, vaikka kystat painavatkin vatsalaukkua ja välillä tuntuu, ettei vatsaan mahdu mitään. Päivä kerrallaan tilanne kuitenkin paranee.
Tänään lähden taas appivanhempien luokse "hoitoon". Eilen kävelin portaita, kiertelin puutarhassa  ja loikoilin parvekkeella varjossa. Huomenna tulee sisareni tytär kolmeksi viikoksi tänne. Taidamme lähteä Kölniin ostoksille, kokata ruokaa, paistaa kakkuja ja.....ehkä ensi vuonna! Tällä kertaa otan vierailun aivan rennosti enkä tee mitään erikoista. Lumi kuulemma paistaa loistavia kakkuja, joten aloitan tänään listan tekemisen mitä haluaisin.

EHEC on vieläkin kysymysmerkin alla. Saksan kriisimanagement on melko sotkuista touhua.Jokainen instanssi ilmoitaa päivittäin omat tietonsa, milloin kurkut ovat kiellettyjä. milloin tomatit ja viimeksi idut. Nyt todettiin, ettei iduissa sitenkään ole mitään, mutta kurkkuja ja tomaatteja ja salaattia ei saa syödä. Kohta ei kukaan tiedä mitä tässä saa syödä ja mitä ei.

Minä syön tänään perunamuussia ja lihapataa.

Loistavaa päivänjatkoa ja hyvää ruokahalua.