tiistai 28. kesäkuuta 2011

LAISKOTTELUA PUUTARHASSA!

Koko jengi oli tänään ulkona. Kissaa myöten. Naapuri opettaa sokeaa kissaansa Friedhelmin tavoille eli valjaat ympärille ja ulos. Tänään oli oppitunti numero 2. Kissa käveli onnellisena pitkin puutarhaa, eikä edes törmännyt puihin. On käsittämätöntä kuinka hienovaraisesti sokeakin kissa löytää tiensä perille sinne minne halua. Friedhelm seurasi parvekkeelta silmä kovana, kun naapurin uusi kissa kiipesi muurille, taiteili tolppien välissä putoamatta edes alas.Iltapäivällä Friedhelm pääsi myös ulos. Se on jo tottunut valjaisiin. Istahtaa eteeni heti, kun otan valjaat esille.Komennan sen kääntymään selälleen, että saan soljet vatsan alta kiinni. Kun se tietää olevansa valmis, se ryntää ovelle odottamaan, juoksee portaat kellarin ovelle ja odottaa minua. Autotallin kautta pihalle ja sitten pyykkinaruun kiinni. Siinä sillä on tarpeeksi pitkä reviiri kuljettavakseen. Tosi sen lempipaikka on kukkapensaassa, josta se ei lähtenyt ennen kuin Guido kantoi sen takaisin kotiin. Kukkien alla on sopivan viileää ja mullassa on mukava pyöriskellä.

Friedhelm piilossa kukkapenkissä, jonka tänä aamuna raivasin minttuniitystä takaisin kukkapenkiksi.

Muutkin kuin kissat nauttivat kesäsäästä nurmikolla...

2 kommenttia:

Keijo kirjoitti...

Hyvä kun jaksat jälleen kirjoitella.

Pikku peikko takkutukka, pitkä häntä, risa sukka. Istuu, itkee kannon päässä, kaikki varpaat aivan jäässä. Tuli ystävä, parsi sukan, selvitteli takkutukan. Auttoi päälle villatakin, pisti päähän lämpölakin. Pikku peikko tupsutukka, pitkä häntä, siisti sukka. Istuu, nauraa kannon päässä, eipä ole enää varpaat jäässä.

Tälläistä oli viime talvena jota nyt kesähelteellä vain muistellaan.

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

onpa hauska loru. Tuo pitää opetella Iidalle luettavaksi.