KRAVATEISTA KASSEIKSI

UUSIOKÄYTTÖÄ KRAVATEILLA!
Kaikki kravatteihin kyllästyneet lähettäkää ylimääräiset, vanhanaikaiset, kirjavat, levetä ja kapeat kravattinne minulle. Naapurini Uschi lähti syntymäpäiväristeilylle Tonavaa pitkin ja mietin mitä hänelle lahjaksi. Koska hänen miehensä kuoli keväällä ja Uschi toivoi Michaelin paidoista itselleen kassia, jonka teinkin, päätin käyttää myös Michaelin vanhat kravatit uudelleen. Ratkoin ne auki, silitin ja leikkasin palasiksi ja ompelin kassiksi. Koska Uschin elämään mahtuu nyt paljon surua, lohduttaa keltainen toivon väri, mutta joukossa on palasia mustaa silkkiä, jotta keltainen loistaisi paremmin. Niin kuin elämässä yleensä on. Suru peilautuu onnesta, elämä ei ole koskaan loputonta mustaa.

 Ensin kaivetaan naapurien kravatit kaappien kätköistä ja sitten ne ratkotaan auki ja silitetään. Värien valinta on hyvin yksinkertaista; kaikki kelpaa. Design on tässä vaiheessa aivan yhdentekevää. Tästä läjästä löytyy niin halpaa markettikravattia kuin monen sadan euron Gucci-tekeleitäkin. Kaikki siis kelpaavat. En ole kovin ronkeli kravattien suhteen. Kravateista irroitan myös design-kyltit. Niistäkin voi tehdä myöhemmin jotain...

 Kun kravatit on silitetty, leikkaan niistä erikokoisia palasia, jotka ompelen hujan hajan yhteen, ns.Grazy Quilting-tekniikalla. Lopputulos on aina erilainen.Sen jälkeen neliöt silitetään ja leikkaan ne tasaisiksi. Taustalla on joku vanha kangas, johon olen palaset kiinnittänyt, muuten palaset olisivat laukkuun liian ohuuita.

 Lopuksi ompelen neliöiden väliin sopivan väriset suikaleet ja sitten kaikki ommellaan kiinni toisiinsa. Toinen puoli on joko samanlainen tai yksivärinen, riippuen siitä kuinka paljon aikaa ja kärsivällisyyttä on jäljellä. Tähän kassiin tein molemmat puolet kravattineliöistä. Vuoren tein keltaisesta silkistä, jolla yhdistin myös neliöt toisiinsa. Kantohihnat ompelin toiselta puolelta keltaisesta silkistä ja toiselta puolelta kravattikankaasta.

 Ja sitten tuli Friedhelm sekoittamaan kravattilaatikkoani. Penkoi sitä aikansa ja asettui mukavasti kravattien päälle makuulle.

 Kravateista irroitettuja nimilappuja, joista voi myös tehdä laukun. Kun näitä vain kerää tarpeeksi, ne voi ommella kankaaseen ja tehdä pienen juhlalaukun. Eipähän ainakaan ole kenelläkään toisella samanlaista.

 Ja tuloksena on sitten kravateista tehty kassi. Tähän voi laittaa vaikka kuivakukkia sisään, jos ei sitä halua roikottaa olkapäällään. Tai siihen voi piilottaa viinipullon, jonka antaa synttärilahjaksi. Hihnat voi jättää pois ja kiinnittää sen vain kauniilla napilla tai siihen voi ommalla vielä läpän tai siihen voi piilottaa vessapaperirullia...se on aika monipuolinen käyttöesine ja täydellisesti uusiokäytetyistä materiaaleista. Mitään ei ole ostettu. Silkkikankaan sain jostain lahjaksi. Sisustaan voi käyttää myös silkkisiä tyynyliinoja, jos niitä sattuu olemaan ylimääräisiä.Vanhoista käsilaukuista saa kaikenlaisia pieniä osia, joita voi laittaa myös laukkuun.

Ja Friedhelm on tyytyväinen, kun työ on valmis eikä kukaan häiritse enää hänen rauhaansa laatikkokissana.


Tämä oli siis eilisen päivän projekti. Tänään olen käynyt ostelemassa halpoja kynttilöitä jouluksi. Oli tarjouksessa euron kappale sellaiset muhkeat isot kynttilät, jotka ovat todella upeita lyhtykynttilöitä parvekkeella iltojen pimetessä.

Illalla tapaan muutamia ystäviäni syömisen merkeissä. Päivällä tein aikaretken keskiajalle. Herrenstrundenissa eli entisen työpaikkani lähellä olevalla niityllä on keskiaikainen leiri. Ruoka oli tosi hyvää, riisipataa 2 eurolla lautasellinen. Olisin ostanut yhden todella kauniin hopeisen korun, mutta jotenkin olivat sataset jääneet vielä pankkiin. Eräässä kojussa myytiin viikinkiaikaisia hopea ja pronssikoruja. Kalevalakorujen mallia. 350 euroa oli kuitenkin vähän liian paljon yhdestä ketjusta, vaikka mietinkin kauan aikaa ostaisinko sen. Minulle on muodostunut merkillinen tapa ajatella sitä kuka koruni perii. En halua enää ostaa halpoja muotikoruja, haluan, että minusta jää jollekin muisto, jota kantaa mielellään.Itse pidän isoäitini koruja, koska en halua, että ne lojuvat vain laatikon pohjalla. Mummini käytti niitä mielellään ja nyt itse haluan pitää ne esillä. Lapseni ostivat minulle aikaa sitten Kalevala-sormuksen, sellaisen solmuaiheisen. Se on minulla aina. En osaa enää muita sormuksia käyttääkään. Ja minulle tulee aina hyvä mieli, kun näen sen sormuksen ja tiedän, että se on lapsiltani minulle.

Esineitä, joilla ei ole mitään yhteyttä mihinkään tai niillä ei ole kauneusarvoa tai en pidä niitä mielelläni kädessäni tai lähelläni, en halua hankkia. Toin kiviä Janakkalasta järven pohjasta. Suomalaista punagraniittia. Aion porata joihinkin kiviin reiän ja käyttää niitä koruina. Ne ovat karkeita, siloittelemattomia, mutta tuovat minulle mieleen kauniit syyskesän päivät yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka minulle ovat rakkaita.