Leikkasin eilen illalla telkkaria katsellessani 8 laukkua. Kuvittelin ompelevani ne tänään. En ole muuttunut vielä koneeksi, laukkujen ompelemisessa meni enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Tosin istuimme aamupalalla puolitoistatuntia ja juttelimme Uschin tulevasta Dubain matkasta ja hänen eilen varaamastaan Madridin matkasta. Molemmat niin superhalpoja matkoja, etten ymmärrä miten matkanjärjestäjät enää niillä tienaavat kahvirahojakaan. 8 päivää Dubaissa 4 tähden hotellissa, jossa hotellihuone on 150 neliön suuruinen ja sisältää oman uima-altaan terassilla (katsoimme kuvat internetistä ja haukoimme henkeämme) maksaa lentoineen päivineen 660 euroa per nuppi. Madridin matkaan hän törmäsi internetissä, kun etsi uuden vuoden reissua. Lento ja yöpyminen aivan Madridin keskustassa upeassa vanhassa hotellissa, joka on sisältä kuin palatsi, maksaa alle 500 euroa per henkilö 7 päivää. Uskomatonta. Yksinkertainen bussimatka Bayeriin olisi maksanut samanverran ja uuden vuoden ruokailu Kölnissä eräässä upeassa hotellissa 350 euroa. Kyllä siinä kannattaa jo lähteä Espanjaan, vaikkei siellä keskitalvella paista aurinko yhtään sen lämpimämmin kuin täälläkään, mutta maisemat ovat erilaiset.
Minä lennän ensi viikolla Salzburgiin. Guido ajoi tänään Zell am Seehen ja soitti matkalta vain kertoakseen, että Münchenissä oli plus 27 astetta ja ihana sininen taivas. Meillä mittari näytti 19 astetta ja sinistä taivasta näkyi juuri ja juuri pilvien välistä. Nyt on aivan uskomattoman kauniit kumpupilvet taivaalla ja aurinko hohtaa valkoisten pilvien takaa.
Alakerrassa oli eilen naisten iltapäiväkahvit. Ei NIITÄ iltapäiväkahveja, joille haetaan seuraa lehtien palstoilta.Uschi oli kutsunut muutamia naisystäviään kahville. En tiedä onko se saksalainen tapa, että kotona olevat naiset kokoontuvat jonnekin kahvittelemaan, mutta nyt kun minäkin olen kotona, sain kutsun kahvikutsuille. Joko olen kuvitellut vastaavanlaiset kahvittelut typeräksi ajantappotouhuksi tai olen saanut väärää informaatiota kyseisistä kahvihetkistä. Meillä oli tosi hauskaa ja maukasta. Söimme afrikkalaista kakkua - vaikka en tiedä varmuudella syövätkö afrikkalaiset makean mehevää taateli-rusina-aprikoosi-pähkinä kakkua, mutta meille se maistui. Syön sitä nytkin, sormillani ja näppäimistö on tahmea kuin liimapaperirulla. Juuri sellainen, että äiti sanoisi lapselleen: "älä sotke sormillasi läppärin näppäimiä, kun sitten ei kukaan voi niillä kirjoittaa..." Koska olen ainoa, joka tällä läppärillä kirjoittaa, täytyy kestää tahmeat näppäimet ja nauttia kakusta.
Kahvittelukeskustelu liikkui kissojen,koirien ja kaniinien maailmassa. Meidän vuokraemäntämme kertoi, että lapsena hänen täytyi pitää kanasta kiinni, kun mummo tappoi sen, mutta hän heitti kanan mummon syliin ja juoksi karkuun, kun ei halunnut nähdä kanan juoksevan päättömänä pitkin pihaa. Hänen poikansa inhosi kissoja, kunnes meni naimisiin, sai lapsia ja lapset alkoivat kinuta kissaa. Jonain heikkona hetkenä hän tuli luvanneeksi ja kun kissa sitten eräänä päivänä katosi, koko perhe etsi kissaa ympäri taloa, tämä kissaa vihannut poika etunenässä...Näin kävi meillekin aikoinaan, kun Guido oli ilmoittanut että meille tulee kissa vain hänen kuolleen ruumiinsa yli!! Sekä Guido että Friedhelm ovat hyvin elossa ja voimissaan! Eläimillä on käsittämätön voima voittaa puolelleen vihaajansa. Kunpa meillä ihmisilläkin olisi sellainen kyky.
Asiasta toiseen. Käsityöt:
Tämän päivän saavutus oli 6 lasten laukkua. Kaikenkirjavia. Osaan olen käyttänyt loppukankaita joistain ylijäämäpaloista. Sangat ovat eriparia, mutta se tekee laukuista yksilöllisiä. Ei tule ainakaan toista samanlaista vastaan.
Huomenna jatkan kassien tekoa, mutta nyt riittää tältä päivältä. En halua mennä lääkäriin sen takia, että sairaslomalla sairastuisin työnteon vuoksi jännetuppitulehdukseen, kun olen vain istunut koneen ääressä ja ommellut. Eilen kävi Barbara hieromassa meitä ja se tuntui taas aivan ihanalta. Hän tulee meille kotiin, koska saa siten hierotuksi kaksi naista samalla kertaa.
Rauhallista iltaa kaikille. Elämän tärkein asia ei ole se, että saa jotain näkyvää aikaiseksi vaan se, että nauttii jonkun asian tekemisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti