Murmelivaroituksia pitkin teitä, mutta missään ei näy pieniä herttaisia eläimiä, jotka seisovat takajaloillaan ja viheltävät. Ajoimme uskomattomassa auringonpaisteessa Grossglockner Hochalpenstrassea kohti alppeja yli 2000 metrin korkeuteen. Alpit ovat niin mielettömän suuria ja kauniita, ettei sanat riitä niitä ylistämään. Minä vain huokailin, vaikka olen ajanut tuon tien jo pariinkin kertaan, mutta en usko, että koskaan kyllästyisin katsomaan lumihuippuisia vuoria ja rehevää vihreää metsää vastapainona valkealle lumelle ja kirkkaan siniselle taivaalle.
Ihmettelen joka kerta pyöräilijöiden pohkeita, kun katson heidän polkemistaan kohti huippua. Mukana oli muutama yli 60-vuotiaskin eikä heillä tuntunut vuodet painavan tippaakaan. Mielettömin, älyttömin ja vaarallisin kulkuneuvo oli kahdella miehellä - molemmat iältään yli 50 - jotka pudottelivat kiemurtelevia alppiteitä hirvittävää vauhtia potkulaudoilla!!!!!En käsitä miten he aikoivat jarruttaa, jos edes ehtivät ajatella jarruttamista esteen edessä. Esteitä matkalla on, sillä meitäkin vastaan kipitteli mutkan takaa lampaita, joilla ei ollut aikomustakaan siirtyä takaisin niitylle.
Ja murmeleitakin näimme, kun pääsimme Euroopan suurimman jäätikön kohdalle. Siellä murmeliperhe odotteli selvästi turistien heittelemiä porkkanoita.
Ylhäällä oli aurinkoista, mutta vain 13 astetta. Oli hyvä, että olin ottanut villapaidan mukaan. Palatessamme takaisin Zell am Seehen, lämpötila oli laaksossa noussut 25 asteeseen. Aurinkoinen sää jatkuu vielä ensi viikkoon.Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Saksassakin on kesä. Kun on 3 kk odottanut kesän alkua niin kyllä sen ottaa syyskuun lopussakin vastaan.
Tie kiemurtelee kuin kierretty nauha keskellä vuoria.
Lunta on tullut todella paljon, kun lumiukkokin oli vielä pystyssä viime maanantain lumisateen jäljiltä. Puut olivat taipuneet kuin kumartelevat alamaiset. Lumi oli katkonut melko tukeviakin puita ja aiheuttanut maanvyöryjä.
Jäätikkö, joka viime käyntini jälkeen on huomattavasti pienentynyt.
Murmelit istuivat lämpimässä auringonpaisteessa ja odottelivat porkkanapaloja, joita turistit heittivät rinteeseen. Pian alkaa olla jo aika murmeleidenkin painua talviunille ja siksi ne keräävät mahdollisimman paljon talvirasvaa itselleen selvitäkseen kevääseen.
Lampaat eivät olleet aitojen takana vaan kulkivat vapaasti pitkin teitä ja yli teiden välittämättä autoista.
1 kommentti:
Heippa Tintti.
Olet onnistunut tallentamaan kameralla hienoja kuvia. Jotenkin tuntuu hassulta jotta lämpöasteita löytyy noin paljon vielä syyskuussa.
Muuten kun ihmettelit niitä potkulautailijoita, meinaan heidän mahdollista jarruttamista. Minun tyttärellä on myös potkulauta; siinä on iso etupyörä ja taka pyörä on sitten pienempi. Molemmissa pyörissä on samanlaiset jarrut kuin polkupyörässä. Ja jarrut ovat tehokkaat kun ovat ns. levyjarrut.
Mielenkiintoisia matkakertomuksia sinulla jälleen ja hyviä kuvia. Olet taitava jopa kirjoittelemaan saati sitten ompelemisessa koneella.
Hyvää loman jatkoa sinne auringon keskelle.
T: Keijo M
Lähetä kommentti