torstai 30. elokuuta 2012

Kölnin Kirkot - Kesäinen kävelyretki Kölnissä

Olen päättänyt käydä kaikki Kölnin kirkot läpi. Aloitin jo ennen kesää, mutta pääsin vasta nyt jatkamaan projektiani. Eilen oli vuorossa St. Kunibert-kirkko Reinin varrella.  Lapsuudessani kiersimme äidin ja mummin kanssa kesäisin Simcallamme lähes kaikki etelä-Suomen kirkot. Äiti teki kirkoista albumin ja ajoimme joskus yli 3000 kilometriä kesässä ympäri Suomea. En muista, että se olisi ollut pitkäveteistä. Olin vasta 7-8 vuotias, mutta matkat mummin, äidin ja siskoni kanssa olivat todella hauskoja. Priimiskeitin, pieni tuoli mummille ja vanha peitto auton takakontissa seurasivat meitä kaikkialle ja pysähdyimme aina jonkun niityn laitaan kahvin keittoon.

Nyt en ottanut priimuskeitintä enkä pikkujakkaraa mukaan. Laukussani oli kirja Kölnistä ja kännykässäni Wikipedia, josta lueskelin tarpeentullen tiedot kirkoista. Pikkujakkaran sijasta istuin kahviloissa ja nautin kesäisen illan lämmöstä.

Taustalla Eigelstein-portti, jonka läpi Napoleon I vaimonsa Joséphinen kanssa saapui kaupunkiin 13.9.1804. Nyt paikalla on vain pala muuria ja portti. Kölnin ympärille oli rakennettu 12 suurta tornia, jotka rakennettiin vuosien 1228 ja 1248 välillä. Nyt Eigensteinin portin takana avautuu rauhallinen aukio täynnä pieniä kahviloita. Eilinen päivä oli vielä kesäisen helteinen ja kahvilat täyttyivät ihmisistä.

Katunäkymä Kölnin sivukaduilta. Kölnissä on niin valtavasti näkemistä - ei pelkästään turistien valtaamilla pääkaduilla, vaan aivan yllättävissä paikoissa, joihin eksyy vain kävellen. On kahviloita, joiden seinät täyttyvät vanhoilla valokuvilla, on italialaisia ravintoloita, joiden seinät on tehty koivunrungoista. Ja tällaiset helmet löytyvät vain, kun jättäytyy pois ihmisvirrasta ja hakeutuu pienille sivukaduille.

ja aina jossain revitään taloja uusien tieltä. On uskomatonta kuinka seinät pysyvät vielä pystyssä, vaikka vierestä on kaadettu kokonainen kivitalo.

St. Kunibert kirkko Reinin varrella on yksi vanhimmista Kölnin kirkoista. Pyhä Kunibert syntyi 600-luvulla, toimi vähemmän onnistuneesti lähetyssaarnaajana, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä piispana ja Kuningas Dagobert ensimmäisen neuvonantajana. Hän lahjoitti tarinan mukaan juuri nykyisen kirkon paikalle ensimmäisen kirkon, joka pyhitettiin pyhälle clemensille. 1210 aloitettiin nykyisen basilikan rakentaminen, joka valmistui 1247. Kovin onnekas ei kirkon historia ole ollut, sillä länsitorni paloi ja kun tilalle rakennettiin goottilaistyylinen torni, se romahti, kun ei rakentajat olleet ottaneet huomioon sen painoa...


Talon oven yläpuolella lukee:
"Jumala suojele ja siunaa tämä talo ja kaikki, jotka kulkevat ovesta sisään ja ulos"

Kun talo on rakennettu, ehkä joskus 1900-luvun alussa, tuskin  rakentajat ajattelivat, että joskus  talossa sijaitsee vietnamilainen ravintola, mutta siunaus ja suojelu on pyydetty KAIKILLE taloon tuleville.

Tämä on kai tulevaisuuden ennuste siitä mitä tapahtuu, kun bensan hinta vain nousee...Jokaisessa lonkerossa on bensapistooli ja jokaisessa eri öljyntuottajan nimi.

Ihaninta Kölnissä on se, että aivan keskellä vilkasliikenteistä kadunristeystä löytää pienen puiston, jossa istuu muutama ihminen ruokatunnilla syömässä eväitä ja vieressä on keskiaikainen (?) muuri, jonka sisällä asuu joku! Muurin toiselle puolelle on rakennettu asuintalo, joka on osa muuria. Koko ympäristö on jollain tavalla merkillinen; autot ajavat tuhatta ja sataa, puisto vetää sisäänsä rauhoittumaan ja taustalla on ikivanha muuri, jossa ei asu pelkästään menninkäisiä ja satuolentoja vaan ihan oikeita ihmisiä!

Muurin toinen puoli ei ole enää yhtä tyylikäs kuin vanha muuri. Talon takaseinä on kiinni muurissa. Mielenkiintoinen rakennustapa. Olisi hauska tietää kuka on saanut rakennusluvan tähän taloon ja onko se edes yksityinen? Kölnissä on aivan Reinin varrella vanha linnantorni, jossa asuu joku. Talo on vain yksi ainoa torni. Mielenkiintoinen paikka asua. Näköala joelle on upea, vaikka talon edestä meneekin katu, joka vastaa Helsingin Mannerheimin tietä.

Näkymä eilen kirkon tornien välistä oli kuin alppien juurella. Pilvet taustalla toivat mieleen Zell am Seen. Ja olin silti keskellä Kölniä.

Pilvet olivat todella upeat eilen iltapäivällä. Kun niitä tarpeeksi kauan katsoi, tuli aivan sellainen olo, että tuolla jossain siintävät vuoret.

Kölnistä löytyy aina uusia nurkkia, uusia katuja, uusia puistoja, kun lähtee avoimin silmin ja jättää kiireen ja auton kotiin.









3 kommenttia:

Keijo kirjoitti...

Heippa Tintti.
Olet taitava tuon kamerasi kanssa.

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

Kiitos! Kamera on ihan pieni , tavallinen pokkari, mutta sillä saa hyviä kuvia.

Keijo kirjoitti...

Näin se nykyään on, digikamerat hyviä piirtämään tarkkoja kuvia.
Ja sellaisen kameran viitsii kantaa jatkuvasti mukana. Kun näkee hyviä kuvauskohteita niin siitä vaan kuvan ottoon. Käytä kameraasi usein ja laita kuvia tänne niin minäkin näen mitä mailmalla on kuvankauniita paikkoja.