Meidän kadullamme on tänään ja huomenna katujuhlat. Jokainen perhe Becherfeldin ja Bechergartenin varrella sai kirjelapun, jossa pyydettiin ilmoittamaan tuoko salaattia vai kakkua mukanaan.Minulta pyydetään aina pullaa. Se on jotenkin jäänyt kaikkien mieliin ja joka vuosi leivon kaneli-sokeri korvapuusteja, appelsiinimarmeladi korvapuusteja, vaniljasokeri-kaneli-appelsiini korvapuusteja ja pieniä pyöreitä pullia, pötkyläisiä pullia...kunhan ovat täytettyjä ja vastaleivottuja.
Mummin pikku apulainen tuli leipomaan. Taikina tehtiin yhdessä. Mittasin etukäteen aineet keittiönpöydälle ja Iida kaatoi kannusta sokerit ja jauhot ohjeiden mukaan suureen taikinakulhoon. Kananmunan ja maidon vatkaaminen sukui vielä, mutta kun taikina alkoi muuttua paksuksi mössöksi, pysähtyi pieni käsi voimattomana. Taikinan vaivaaminen olisi ollut niin hauskaa. Tassut paksuun pehmeään mössöön, mutta kun niitä ei tahtonut saada enää taikinasta irti. Kädet juuttuivat taikinaan, mutta sinnikkäästi Iida vaivasi taikinaa. Leipomisvaihe oli huomattavasti helpompaa. Ruskea sokeri houkutti käden ulottuvilla ja aina kun silmä vältti oli Iidan pienellä taikinapalasella ruskea sokerivuori. Ne pullat maistuvat varmasti makeilta!
Pienet taitavat kädet
Kenties lattialla oli yhtä paljon jauhoja kuin pöydällä, mutta mitä siitä. Täytteeksi tarkoitettu suklaaraaste oli levitetty taitavasti koko kasvonaamioksi, mutta se sai Iidan näyttämään entistä tomerammalta. Lapsille tarkoitettu pieni kaulin oli tosiaan pieni, sillä ei saanut mitään levyä aikaiseksi. Lasten leipomisvälineistä pitää tehdä toimivammat. Ei sellaisella lelukaulimella saanut mitään muuta kuin takuuntuneen taikinamytyn aikaan. Välillä piti isolla kaulimella auttaa.
Tärkeintä oli kuitenkin maku. Vatsa on täynnä maisteluksia. Kilon taikinasta tulee aikamoinen läjä herkkuja. Varsinkin, kun kaikki täytettiin erilaisilla sekoituksilla. Maapähkinäpullat jäivät tällä kertaa tekemättä. Joskus lisään maapähkinävoita korvapuusteihin ja ne ovat herkullisia! Jokaisella on omat makunsa.
Lähden viemään lämpimäisiä katujuhliin. Aurinko pilkistelee jostain pilvien välistä.Lämpötila on noussut, mutta ei ole vaaraa, että helteessä tuskailtaisiin, kuten siellä Suomessa.
2 kommenttia:
Heippa,
On hyvä kun Mummin pikku apulainen saa olla mukana touhuamassa vaikka jauhoja leviää jopa lattialle. Niin kauan kun he tahtovat askarrella tai tällä kertaa leipoa on heidän annettava olla mukana. Kyllä imurilla jauhot saa pois lattialta.
Eikä ne pikku kätöset kaikkea jaksa tehdä niin silloin löytyy niitä aikuisen apuja.
On ihaltavaa kun jaksat Iidan kanssa touhuta, todellisuudessa he ovat vain hetken pieniä lapsia.
Tulipas kamala puustienhimo lukiessani kivaa juttuasi. Osaat kuvailla hauskasti, ihan näkee tapahtuman.
Tosiaan, täällä on hurjan hiostavat helteet ja te siellä kärvistelette koleassa säässä.
Kyllä lämpö sinnekin tulee, usko pois.
Mulla ei ole pikkuapulaisia enää, kaikki on isoja koltiaisia.
Terv.Anja T
Lähetä kommentti