lauantai 30. heinäkuuta 2011

YÖLLINEN RAPINA MAKUUHUONEESSA

Makuuhuoneen parvekkeen oven vierestä kuului rapinaa - RAAPS,RAAPS, aivan kuin joku olisi yrittänyt raapia seinää tai ovea auki. Ääni tunkeutui läpi unen ja olin hetkessä valveilla. Olisihan se pitänyt arvata; Friedhelm roikkui makuuhuoneen verhoissa. Kello kaksi yöllä! Sen ajantaju oli täysin sekaisin. Tavallisina arkiaamuina se herätti meidät aamukuudelta, vähän ennen kuin Guidon herätyskello pärähti soimaan. Viikonloppuisin se oli jo oppinut kunnioittamaan haluamme nukkua hiukan pitempään. Viimeyönä se oli kai nähnyt painajaisia, kun sen piti herättää meidätkin. Nousin ylös ja hain keittiöstä vettä itselleni. Kun kerran olin hereillä. Ei minulla ollut aikomustakaan antaa Friedhelmille ruokaa KESKELLÄ YÖTÄ. Sen oli aika oppia hillitsemään nälkäänsä. Se seurasi minua vilkuillen aina välillä mihin suuntaan olin menossa. Juoksi edelläni keittiöön ja istahti ruokakuppinsa äärelle ja jäi tuijottamaan minua suurilla silmillään. Odotin miltei sen osoittavan tassullaan suuhun ja sanovan MIAU, mutta pelkkä katse riitti. Samalla kun kumarruin nostamaan sen italialaista design-kuppia malli Mirri, kuulin itseni sanovan: tämä on kyllä viimeinen kerta, kun saat ruokaa keskiyöllä. Ja silti täytin sen kupin ja annoin periksi sen anovalle katseelle. Tämä ei taida olla ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun annan periksi sen vaatimuksille. Miksi se muuten olisi meidän kuningas ja me sen henkilökuntaa?

Menin takaisin sänkyyn, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Kivut olivat yhtäkkiä tulleet takaisin. Muistutus edellispäivän ylivilkkaasta siivouksesta. Pesin perjantaina kaikki lattiat, nostelin tuoleja pöydille, kantelin kirjapinoja edestakaisin ja puistelin mattoja - kun kerran olo oli niin loistava. Taas yhden päivän. En ole vieläkään oppinut rauhoittumaan silloin, kun olo on hyvä. Kiihdytän sataankymmeneen enkä malta pitää taukoja ja sitten kipuilen seuraavat kolme päivää. Toivon vain, etten ole riehunut liikaa.Vaikka en itse näekään sitä mitä vatsani sisällä on tehty, on jokainen toimenpide aiheuttanut sekaannusta kehossani. Jo pelkkä nukutus saa minut voimaan pahoin seuraavana päivänä.Olen huomannut muutamia muutoksia tämän sairauden aikana. Hiukseni lähtevät tavallista voimakkaammin, ihoni on äärettömän kuiva, vaikka kuinka rasvaisin ja öljyisin sitä. Käytän vain apteekin erityisherkälle iholle tarkoitettuja aineita enkä aina niitäkään. Enhän ehdi edes likaantua, kun aina vain oleskelen kotosalla.Herään öisin tavallista useammin ja usein itken ilman, että edes ehdin ajatella mitään ikävää. Joskus mietin öisin mitä sittten, jos en ehdikään nähdä Iidan kasvavan aikuiseksi? Sittenhän niitä kyyneleitä oikein tulee virtaamalla, mutta yritän pitää ajatukset öisin iloisemmissa asioissa. Öisin on ikävä itkeä yksin.

Viime yönä ähkysin taas etsiessä asentoa, jossa pystyisin nukkumaan. Nostin sängynpäätyä ylös, kasasin tyynyjä selkäni taakse ja herätin samalla Guidonkin. Joskus myöhään aamuyöstä sain taas unenpäästä kiinni, kun olin ensin seurannut Friedhelmin touhuja. Syötyään yöhuikean, kuten miehillä on tapana tehdä keskiyön maissa, se palasi takaisin makuuhuoneeseen. Olin juuri päässyt asettumaan hyvään asentoon, kun kuulin epämääräistä kröhimistä ja yökkäilyä ja sitten tuttu PLUP-ääni, kun Friedhelm oksensi koko öisen ateriansa lattialle, sopivasti juuri turkkilaisen käsinkudotun maton viereen. Ei muuta kuin lattianpesuun. Friedhelmillä olo helpotti ja se hyppäsi tyytyväisenä takaisin sänkyyn, Guidon jalkojen väliin. Siinä se nukkui aamuun asti.


paras nukkumapaikka on Gidon jalkojen vieressä, olipa Guidolla sitten tilaa sängyssä tai ei...

Guido yritti kääntyä nelikiloinen mötikkä jalkojensa päällä, mutta Friedhelm pyöri mukana ja ehti aina valloittaa suurimman paikan. Seurasin vierestä kahden kamppailua, jonka tiesin jo etukäteen päättyvän Guidon tappioon. Jokaisen liikahduksen jälkeen Friedhelm otti aina vain isomman tilan Guidon jalkojen päältä ja ajoi lopulta Guidon nukkumaan aivan sängyn reunaan, toinen jalka roikkuen peiton alta laidan ulkopuolella. Minun oli aivan pakko nousta ottamaan kuvia näistä kahdesta synkrooni-kuorsaajasta. Aamulla Guido ihmetteli, kun jäseniä särkee aivan kuin hän olisi joutunut nukkumaan kamalan kippurassa. Näytin sängyssä makaavan metri-kissaa ja kerroin yöllisestä tilakamppailusta. Friedhelm nousi ylös, köyristi selkänsä ja asettui mukavasti makaamaan Guidon seläntaakse kuin mikään ei olisi koskaan hänen yörauhaansa häirinnyt. Se pienestä kissasta, joka vaatii paikkansa perheen sängyssä.
Friedhelm on muuten testattu toksoplasma-jotain tautia vastaan ja todettu terveeksi. Saan siis pitää sen lähelläni. Kissat ja papukaijat saattavat kantaa tautia, joka on vaarallinen mm. raskaina oleville ja huonon yleiskunnon omaaville. En saa siivota Friedhelmin vessaa enkä hirvittävästi myöskään enää hali ja kantele sitä sylissäni. Testi piti tehdä kissan jätöksistä, jotka vietiin kolmena peräkkäisenä viikkona eläinlääkärille. Testi maksoi á 26 euroa, ei siis mitään ihan halpaa testausta, mutta nyt tiedän, että Friedhelm on terve.
Samalla sille annettiin taas tarpeelliset rokotukset, kun se menee pihalle valjaissa. On mahdollista, että se myös meidän kauttamme voisi saada jonkun tartunnan, vaikka se onkin sisäkissa. Lasku oli taas yli satasen, mutta kun kerran eläimen ottaa, pitää myös sen hyvinvoinnista pitää huolta.  Joku voisi sanoa, ettei ennenkään kissoja ole rokoteltu eikä niille ole ostettu valmisruokaa, mutta liian suolainen  ruoka käy kissan munuaisille. mm juustoa eivät kissat saisi syödä lainkaan, eivätkä maitoa, koska niiden vatsa ei kestä nykymaitoa. Ehkä ennen vanhaan kissat saivat tuoretta, puhdasta maitoa suoraan lehmien lypsyn jälkeen eikä niille tullut ripulia, mutta Friedhelm ei ole kestänyt pastoroitua maitoa emmekä syötä sille ruuantähteitä. Sen turkki on kiiltävä ja se voi hyvin. Se on tärkeintä meille.

Nyt olen päässyt toiseen asiaan eli lyhyisiin hiuksiin. Olen tyytyväinen kampaajan tulokseen. Olisin halunnut aivan lyhyen, mutta kampaajan mielestä aivan lyhyt olisi saanut kasvoni näyttämään vielä kapeammilta ja sairaammilta.Nyt tuntuu kuin olisin ihan terveennäköinen ja saanut pari kiloa lisää.
                                                uusi kampaus ja uusi ilme

Ei kommentteja: