vapaa-aika vain jatkuu...

Tämä on jotenkin aika ihmeellinen olotila. En ole lomalla, en ole varsinaisesti enää työtönkään, kun en saa mennä töihin. Odotan jotain mikä tulee tapahtumaan jossain hamassa tulevaisuudessa. En enää ajattele maksansiirtoa mieli maassa enkä itkeskele iltaisin sängyssä. Aamu alkaa kuuntelemalla pääsenkö sängystä ilman kipua ja sitten lähden liikkeelle. Jostain kumman syystä vatsaan sattuu koko ajan. Käveleminen ja liikkuminen yleensä aiheuttaa erilaisia kiputiloja, mutta olen päättänyt olla välittämättä niistä. Muuten en voisi tehdä yhtään mitään. Korkeintaan maata sohvalla ja katsoa Saksan tyhmimpiä päiväohjelmia, jotka on selvästi suunnattu sohvalla makaavalle työtä pelkäävälle kansanosalle. Joskus sattuu tulemaan joku luonto-ohjelma kuin vahingossa. Olen lainannut kirjastosta vanhoja klassikoita ja Agatha Christien Poirot-sarjaa, joita ei Saksan televisiossa ole esitetty koskaan. Sitä paitsi täällä kaikki ulkomaiset ohjelmat on dubattu saksaksi. Kirjaston filmit saa myös englanniksi. Nyt naisten MM-jalkapallo-ottelut ovat saaneet etusijan kaikilta muilta ohjelmilta. Naiset pelaavat hyvin! Olen katsonut lähes kaikki ottelut. Samaa en voi sanoa viime vuoden miesten MM-otteluista.

Toissapäivänä päätin nähdä ruokahuoneen ikkunasta ulos. Hitaasti, mutta varmasti raivasin ikkunalaudan tyhjäksi Mariskooleista, hilasin satakilvatoisen Ikea-pöydän (vielä vanhaa hyvää tekoa 3 metrin pöytä!!) keskelle lattiaa ja kiipesin tuolille. Kun ikkunat oli läpinäkyvät, ripustin uudet Ikean verhot ja huonekin muuttui raikkaammaksi. Lattianpesun jälkeen pitelin vatsaani ja päätin jättää muut ikkunat vähemmälle pesulle. Kävin vapaaehtoisesi lepäämään. Nyt on taas ihan hyvä olo. En ota siitä huolimatta yhtään rättiä käteeni. Raivasin aamulla vain vaatekomeron...Jotainhan sitä on tehtävä. Muuten on sellainen tunne, että sitä vain lojuu kotona. Tämä suomalainen luterilainen työmoraali on tarttuvaa tautia ja istuu suomalaisissa sitkeässä uskonnosta välittämättä.Pitäisi kai hiukan ottaa oppia italialaisista. Ei siksi, etteivät he muka tekisi ahkerasti töitä, mutta he osaavat pitää taukoja!!

Ikean uudet verhot, jotka tuovat kesäistä tunnelmaa. Muistuttavat jotenkin mustikkavarpuja.

Usein tulee sellainen olo, että täytyy kiirehtiä kaikkien tekemättömien ja suunnitteilla olevien tekemisten kanssa. Aika loppuu kuitenkin joskus kesken. Mihin minulla on kiire? Tällä kertaa ei mihinkään. Olen vapaalla ja voin suunnitella päiväni tekemiset sen mukaan mikä olotilani on. Muistaen, että välillä täytyy levätä ja ottaa rennosti. Viimeiset 10 vuotta tein töitä ylitöistä välittämättä. Sellaista korvausta ei meillä tunnettu kuin "ylityökorvaus", mutta silti istuimme usein 10 tuntia toimistolla ja tulimme viikonloppuna puunaaman lattiat. Työpaikka oli muuttunut kodin jatkeeksi ja teimme mielellämme töitä vaikka ylimääräisistä tunneista ei mitään korvausta saanutkaan - ei ainakaan rahassa. Vapaa-aikaani saatoin sen sijaan suunnitella hiukan paremmin kuin jossain suuressa firmassa olisin voinut. Silloin sain kuulla ympäriltäni, että minun on ajateltava myös itseäni ja muistettava rentoutua. Nyt hoen samaa sisarelleni, jonka työtahti muistuttaa orjatyötä. "lepää tarpeeksi, lähde töistä kun työaika loppuu..." sama nauha pyörii nyt toisinpäin. On helppo sanoa miten toisen pitäisi töitä tehdä ja elää, kun se ei aina onnistu. Työ vie suurimman osan ajasta, ystävät roikkuvat jossain siellä kello 21.00 ja puolenyön välimaissa, silloin kun talon saa kerrankin raivatuksi niin, että sisään mahtuu. Näin sitä on töitä tehty - palkattakin. Nyt odottelen yhä 8 kuukauden saataviani.

Istun usein yläkerran työhuoneessa ompelukoneen vieressä ja katson kangaspinoja oikealla ja vasemmalla. Seinällä roikkuu Iidan keskeneräinen sukupuu, yhdessä laatikossa muistuttaa leikatut tilkut täkistä, jonka lupasin jo 7 vuotta sitten häälahjaksi Mikaelille ja Nicille. Vaikeusaste vain yllätti minut. Teen sen valmiiksi, kun minulla nyt on aikaa. Toisessa huoneessa on suuri nukkekoti, jonka teetätin 15 vuotta sitten. Katto on valmiina, nyt on sisustuksen aika. Se on lahja Iidalle, kun hänen oma huoneensa valmistuu. Tämä on minun projektini numero 1. Muut jääkööt odottamaan.

Olen lukenut paljon. Raivasin kirjahyllystä kirjat, joita en enää aio lukea: Sariolan, Laila Hietamiehen, Ranivaaran ja muistelmateos Kirkasta. Mukana pino saksalaisia ja englantilaisia kirjoja, jotka ovat tarkoitettu vain kertalukemiseksi. Teen tarjoukset ebayhin ja aion rikastua...muutamalla eurolla. Ovatpahan poissa nurkista. Gladbachin keskustassa on yleinen kirjahylly, jonne jokainen voi viedä kirjoja luettavaksi ja ottaa kirjoja mukaansa. Olen vienyt sinnekin, jopa suomalaisia kirjoja.Olivat hävinneet hyllystä, kun seuraavalla kerralla kävin viemässä uusia kirjoja.

Myyntiin lajitellut kirjat. Jos joku haluaa saada kirjat niin ilmoittakoot. Pistän pakettiin.
On niin valtavasti tekemistä, etten osaa asettua sellaisten housuihin, jotka eivät keksi päivälleen tekemistä. Tuntuu siltä kuin sisällä olisi tökkimässä joku tekemään koko ajan jotain. Kuulin tänään tuttavalta, että pitäisi noudattaa Konfun neuvoa ja kiertää tekeminen, kun painostus iskee. Tehdä mutka ja koukata toisen polun kautta. Ehkä sitä silloin huomaisi, ettei tekemiset tekemällä lopu, mutta tekemiset voi asettaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Eikä yrittää haalia kaikkea yhdelle päivälle. Pään voi välillä nollata. Kun olin liian väsynyt ajattelemaan ompelemista, keskeneräisiä projekteja, rentouduin. Heti, kun kipu ei pakota sänkyyn ja hoippuenkin pääsee eteenpäin, tulee tunne, että nyt on noustava ja lähdettävä tekemään jotain. Mitä jos omisin budhalaisen työmoraalin - tai hindulaisen - tai ihan minkä vaan, mutta en tätä pakottavaa luterilaista työmoraalia, joka tuntuu työntävän kuolleetkin työhihnalle. Mitä jos nauttisin siitä, että makaan sohvalla ja luen kirjaa. Ilman, että pääni takimmaisessa nurkassa hiertää ajatus olohuoneen ikkunasta, jonka voisin nyt puolipilvisellä säällä hyvin pesaista...Pois, pois sellaiset ajatukset. Täytyy löytyä sellainen kirja, ettei pölypilvet tai harmaantuneet ikkunat muistuta olemassaolollaan. Taidan mennä kirjastoon. Ja syömään jäätelöä kylän italialaiseen jäätelökioskiin.

Iloista, työntuskatonta päivää.