Ikeaan

On aika hankkia uusi vaatekaappi. Appivanhemmat ostivat vuonna 1992 makuuhuoneen, keittiön ja ruokailuhuoneen kalusteet. Olivat niin innoissaan siitä, että saivat poikansa pois kotinurkista, että lupasivat ostaa kaikki huonekalut. 16 vuoden eletty elämä näkyy niin ruokapöydässä kuin vaatekaapissakin. Ovet revin irti jo vuosia sitten ja kiinnitin kaapin yläreunaan puisen verhotangon. Ikeasta sekin. Anopin pieni laskuvirhe toi meille 2 metriä x 2 metriä suuruisen sängyn. Vaikka makuuhuone onkin iso, vaatekaapin ovet osuivat sängyn reunaan, kun avasin ne. Kaapista oli turha yrittää saada mitään ulos, kun aina olin oven väärällä puolella. Kiskoin ovet irti ja kiikutin ne grillipaikalle poltettavaksi. Verhot ovat ajaneet saman asian. Väliaikaisesti jo 5 vuotta. Nyt alkoi tuntua siltä, että väliaikaisuus muuttuu pysyväksi olotilaksi, ellemme äkkiä tee jotain. Koska meillä ei mitään tehdä harkitsemattomasti (paitsi mennä naimisiin), on Ikean luettelo ollut jo muutaman vuoden ajan iltalukemistamme. Tänään ajoimme töiden jälkeen Düsseldorfin Ikeaan. Ruuhkassa, mennen tullen 10 km SEISOVAT jonot. Ihmettelen vieläkin, ettei Guido saanut missään vaiheessa raivokohtausta. Kaappia emme vielä ostaneet. Olemmehan vasta harkitsemassa ostoa, mutta toin 3 pientä metallikulhoa työpaikalle. Nyt olemme mitanneet kaiken. Piirtäneet paperille mallin, laskeneet tarvittavat hyllyt ja tangot. Kotiin tulimme valmiin ostoslistan ja hinta-arvion kanssa. Pax valkoisilla liukuovilla. Pituus 3,5 metriä. Siihen mahtuu ainakin osa Guidon housuista ja paidoista. Ehkä jokunen hame minultakin.

Jos menen Annan kanssa Ikeaan, syömme lihapullia puolukkahillolla. Eikä lautaselle eksy yhtään ranskalaista perunaa, kuten saksalaisilla on. Me haluamme oikeita keitettyjä perunoita. Ympärillä suuret ikean julisteet huokuvat "suomalaisia" metsiä punaisine tupineen-ja Ruotsin lippu liehuu joka kuvassa. No, annetaan se anteeksi. Tulemme aina haikealle mielelle. Alakerran kaupasta kassiin eksyy purkki ruotsalaisen makeaa lakkahilloa ja pussi pienen pieniä korvapuusteja. Jouluna haemme Anna-pipareita. Tänä vuonna leivon ne Hämeenlinnassa!Oikeasta taikinasta. Tulemme nimittäin Suomeen jouluksi. Vain minä ja Guido. Lapset viettävät joulunsa perheittensä parissa ja Friedhelm menee perinteiseen tapaan Guidon vanhempien luokse. Siellä mekin muuten olisimme.

Perinteinen Saksalainen joulu:24.12 pakkaamme kaikki lahjat, joita kukaan ei koskaan osta eikä hanki, mutta silti punainen säkki on täynnä ja pyykkikori pullollaan ja ajemme 12 km päähän Guidon vanhempien luokse jouluaattoa viettämään. Uskon hyvin vahvasti joulupukkiin, vaikka täällä lahjat tuokin Christkind. Lasten ollessa pieniä poistuimme alakertaan Oman(isoäidin) puolelle nauttimaan karamelli-keksi lautasen antimista ja vastaanottomaan pienet kirjekuoret, joissa jokaiselle oli laitettu pieni summa rahaa.
Suomalaiseen tapaan perinteistä jouluateriaa ei tunneta täällä. Meidän aaton juhlapöydässä fondue korvaa entisen poropaistin ja lohilaatikon. Ensimmäisenä jouluna anoppini teki fonduen kun ei keksinyt mistä lapset pitäisivät. Se löi laudalta kaikki perinteiset jouluruuat, emmekä ole päässeet siitä enää irti, vaikka monena vuotena Marlies on yrittänyt ehdottaa herkkuja jos minkälaisia. Vasta ensimmäisenä joulupäivänä pöytään ilmestyy kania (jota Anna ei suostunut syömään vaikka sen vakuutettiin olevan kalkkunaa), peuraa tai muuta liharuokaa punakaalin kera. Viime vuosina olen päässyt tekemään perinteisen suomalaisen jouluaterian meillä.

Sen jälkeen, kun Friedhelm ilmestyi meille, olemme aina ottaneet sen mukaan appivanhempieni luokse. Sinne se menee tänäkin vuonna - yksin, kun me lennämme Imatralle Valtionhotelliin viettämään perinteisen itä-suomalaisen joulun äidin luokse.

Friedhelm rakastaa kuusta. Isoa saksalaista pehmeäneulaista, hyvältä tuoksuvaa kuusta, jonka oksilla on mukava kiipeillä. Vuodesta toiseen Marlies vaihtaa kuusen koristeet. Viime vuonna kuusi oli koristeltu kullalla ja punaisilla palloilla. Sitä edellisenä vuotena kuusi oli kokonaan valkoinen. Suuret valkoiset lasipallot roikkuivat paksujen rusettien varassa. Onpa se ollut yhtenä jouluna sininenkin. Meillä koristeet ovat olleet hyvin suomalaiset; paljon oljesta tehtyjä tähtiä ja omatekoisia pipareita punaisissa nauhoissa. Vasta muutama vuosi sitten siirryimme saksalaiseen kuusenkoristeluun; lasipalloja, pieniä kristallitähtiä ja appivanhemmilta saatuja vanhoja sukukalleuksia oksilla muistuttamassa edellisen sukupolven jouluperinteistä. Joulu on täällä valmistelua jo marraskuun puolesta välistä lähtien, kun suuret joulumarkkinat avataan juhlallisin menoin jokaisessa kaupungissa ja kylässä. Bussilasteittain virtaa väkeä Belgista, Englannista, Hollannista ja Ranskasta katsomaan saksalaisia joulumarkkinoita. Kölnin joulumarkkinoille ovat löytäneet jo suomalaisetkin myyjät tiensä. Pohjanmaalta asti tullaan tänne joka vuosi myymään "arktista hunajaa".

Vaikka joulumarkkinoilla onkin vuodesta toiseen aina samat tavarat haluan nähdä pienet punaiset kojut, seisoa limittäin satojen ihmisten kanssa kuuntelemassa joululauluja ja hörppimässä ylihinnoiteltua, kitkerää glühweinia ja nautiskella punssilla maustettuja hollantilaisia pieniä pyöreitä taikinapalleroita tai ihania belgialaisia vohveleita, joissa on 5 centin paksuinen kuuma kirsikkapäällys ja valtavasti kermavaahtoa. Sen syöminen vaatii aivan erityistä taitoa. Kermavaahto on aina talvitakin kauluksella ja kuuma kirsikkahillo polttaa suun, mutta jo pelkästään niiden takia taistelen tieni tungeksivan väkijoukon läpi odottamaan puolituntia vohveliannostani. Ei edes pelko vaanivista taskuvarkaista saa minua jäämään kotiin. Suosittelen jokaiselle suomalaiselle eräänlaisena "opettelen-odottamaan-kärsivällisesti-80miljoonanihmisenjoukossa-eloonjäämis joulukokemuksena. Sitten ymmärtää sen mitä on suomalainen hiljainen, rauhallinen ja luonnollinen joulu.

Kaiken tämän keskellä kaipaan yhä joulurahan julistusta Suomen Turusta, luumusoppaa ja ihan oikeaa kinkkua keskellä yötä.

Ajatuksissani olen jo siirtynyt jouluun vaikka tänäänkin oli keväisen lämmintä ja talvesta ei ole tietoakaan. Ehkä se pikkuhiljaa tulee tännekin. Muutama vuosi sitten syyskuussa tuli lunta! Tänään oli +10 astetta ja aurinko paistoi ihanasti.
Lähden alakertaan ja nukkumaan. Terveisiä Rovaniemelle.