lähes joka 3. saksalainen soittaa päivittäin äidilleen. Kuinka moni suomalainen puhuu äitinsä kanssa edes kerran viikossa?? Äitienpäivänä ehkä....jouluna....kenties ennen kesälomaa kysyäkseen voiko äiti käydä kastelemassa kukat....
No, ehkä tilanne ei ole aivan näin surkea. Tunnustan, että käyn itse äitini luona kerran 3. kuukaudessa - välimatkaa kun sattuu olemaan tasan 2.119 km ja matkaan menisi suorinta tietä yhtäsoittoa 1 päivä ja 1 tunti. Lentäen olisit jo perillä ja niin teenkin, kun halpalentoyhtiöt ovat mahdollistaneet vierailut useammin kuin kerran vuodessa.
Kuitenkin saksalaiset pitävät suomalaisia useammin yhteyttä äiteihinsä. Oma mieheni asui vanhempiensa luona siihen saakka, kun menimme naimisiin. Mekin asuimme siellä 4 kk ennen kuin saimme oman asunnon. Viisi vuotta hän ajoi suoraan töistä kotiinsa, kunnes ymmärsi, että hänellä oli yhteinen koti minun kanssa. Hän ylitti myös tämän tilastollisen keskiarvon soittamalla 2-3 kertaa päivässä äidilleen. Tosin anoppini on niin uskomattoman ihana, että hän on minulle kuin oma äiti.
Saksalaiset äidit ovat hyvin äidillisiä eivätkä välitä vaikka jälkikasvu asuisi kotona vielä nelikymppiseksi asti. Minä sain korppiäidin nimen, kun ehdotin, että lapset voivat siirtyä omiin koteihinsa jo alle kolmekymppisinä. Täällä on totuttu siihen, että lapset asuvat yhteisessä taloudessa vanhempiensa kanssa ja säästävät siten palkkarahansa johonkin muuhun kuin vuokraan ja ruokaan. Itse muutin aikoinani jo 14-vuotiaana ensimmäisen kerran kotona - Amerikkaan. Tosin isäni sisaren ja hänen miehensä mukana, mutta silti. Palasin vain vuodeksi kotiin ennen kuin siirryin sisäoppilaitoksen kautta naimisiin.
Tilaston mukaan 79 % 14-29 - vuotiaista haluaa pitää lyhyen napanuoran kotiinsa ja 43 % tyttäristä soittelee päivittäin kotiin. (pojista vain 19 %). Luulisin silti, että luku on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisten nuorukaisten kohdalla. Kansainvälisessä vertailussa saksalaiset pitävät todellakin enemmän yhteyttä äiteihinsä kuin missään muualla maailmassa - etunenässä liehuvat vain kiinalaiset ja intialaiset lapset, jotka soittelevat vieläkin useammin äitiensä kanssa...
Meidänkin tuttavapiirissämme on yli 40-vuotiaita miehiä, jotka eivät vain osaa tai halua lähteä maailmalle. He käyvät jopa lomillaan äitiensä kanssa....uh!
Sellaisia eroavaisuuksia meidän ja saksalaisten välillä on. Vaikka suomalaiset nyt sanoisivatkin, että oi ei, napanuora ei katkea jos ei sitä katkaista, suosittelisin tarttumaan puhelimeen ja pirauttamaan kotiin. "hei, halusivan kysyä mitä sinulle tänään kuuluu?" Ehkä joku äiti siitä ilostuisi...
Isoäidin opettamat käsityöt ovat saaneet minut innostumaan ja haalin kaikki käyttökelpoiset vanhat kankaat. Kaiken voi käyttää uudelleen. Mukana Frieda - kissa, ja 4 lastenlasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti