sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Nälkäinen kissa voittaa äänekkäimmänkin herätyskellon.

Aamuherätys, ensimmäisen kerran jossain puoli viiden ja puoli kuuden välillä; Friedhelm käy raapaisemassa paksun turkkilaisen maton pintaa, mutta huomaa, ettei kukaan edes käännä kylkeä. Se hyppää takaisin sänkyyn, pumppaa vatsani päällä niin, että kuntosalin laitteet kalpenisivat sen tehokkuutta. Asettuu nukkumaan, pysytellen taidokkaasti vatsani ja rintani välimailla, liukumatta vasemmalle tai oikealle. Minulla ei ole oikeutta kääntyä, ettei armon kissamme putoaisi. Jos tänään olisi työpäivä, seuraava aamuherätys osuisi puoli seitsemään, mutta koska tänään on sunnuntai ja kissamme tietää, että me heräämme vasta puoli yhdeksältä, se antaa meidän nukkua tänään pitempään. Hän on ystävällismielinen kissa.

Niiskutan (minulla on kissa-allergia), aivastan ja Friedhelm avaa toisen silmänsä kuin närkästynyt kuulija konserttisalissa kuultuaan takaa häiritsevää pulinaa. Yritän olla niiskuttamatta. On meidän omaa syytämme, kun päästimme sen yleensä ensimmäisen kerran sänkyyn. Komensin sen takaisin olohuoneeseen, mutta mieheni sanoi, ettei kissalle voi selittää miksei se saa nukkua sängyssä. Vaihtoehtona oli,e ttä minä nukkuisin takkahuoneessa...Friedhelm nukkuu joka yö sängyssämme, halusimmepa sitä tai emme. Totuus on, että me haluamme. Sen pehmeä loikka sänkyyn on valojen sammuttamisen jälkeen odotetuimpia hetkiä. Se kävelee ylimielisesti molempien yli, asettuu joko keskellemme tai minun vatsani päälle nukkumaan. Jollain tavalla sen on saatava tuntea minut lähellään. Häiritsevän aivastelun ja niiskutuksenkin se hyväksyy..Ja minun on hyväksyttävä se, että tasainen kuorsaus ja porsasmainen piipitys seuraa uniini. Kissat kuorsaavat siinä missä ihmisetkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yksi pieni kissa sängyssä on parempi kuin kaksi valtavaa huskyä. On uskomatonta kuinka pieneen tilaan isokin kissa mahtuu. Kuinka eleganttia sen liikkuminen pienen pienellä pöydällä on.

Vallun ja Vikin (Siperian Huskymme) rynnätessä huoneeseen ei matoista ollut enää mitään jäljellä, iso flyygeli siirtyi ryminällä paikaltaan ja televisio kaatui mennen tulleen. Pahinta oli kai se hetki, kun silloinnen Lapin Piispa Leo istahti olohuoneen sohvallemme ja kaivoi takapuolensa alta puoleksi syödyn verisen luun....Sitä vastaan Friedhelmin pikkuisen pikkuiset oksennukset olohuoneen afgaanimatolla eivät ole yhtään mitään. Friedhelm on sisäkissa, koska emme usko, että kissalla on 9 elämää. Se on jäänyt kaksi kertaa auton alle, yhden kerran hevosen potkaistavaksi ja sen oikea kulmahammas jouduttiin leikkaamaan tulehduksen takia. Nyt se on sisäkissa eikä tunnu kovinkaan suuresti välittävän muutoksesta. (istuu tällä hetkellä vahdissa tietokoneen yläpuolella ja tekee ajatuksen siirtoa). olen varma, että kissoilla on voima saada omistajansa tekemään mitä haluaa vain tuijottamalla tätä. Minä ainakin olen oppinut lukemaan Friedhelmin ajatuksia - tai sitten se lähettää käskyt suoraan minun aivoihini.

Kissat ovat uskomattomia. Mikä rauhallisuus, mikä itsevarmuus niistä huokuu. Kun astun työpäivän jälkeen ovesta sisään, vastassani ei ole enää kahta kattoon asti riehuvaa huskyä vaan arvokkaasti jalkojeni eteen istahtava kissa, joka avaa suun kuin naukaisuun, mutta ryhtyykin sitten välinpitämättömästi puhdistamaan itseään. Ja nostaa päänsä kuin antaakseen minulle mahdollisuuden kumartua silittämään sitä. Istahdan aina eteisen lattialle ja juttelen hetken Friedhelmin kanssa. Saman tekee Guido, Mikael ja Anna, kun he tulevat kotiin. Jos Friedhelm ei ole jostain syystä ovella, ensimmäinen kysymys on: "Missä Friedhelm." Aivan kuin talossa ei muita asuisikaan!

Ja tämä kaikki sen jälkeen, kun GUido ilmoitti, ettei tähän taloon tule kissaa kuin hänen kuolleen ruumiinsa yli! Guido elää - kissa elää!

Mitä tästä opimme: "koira on ehkä ihmisen paras ystävä, mutta kissa ottaa sinut valtaansa"

Näissä tunnelmissa lähden tuonne talviseen maisemaan, lumipeitteisen maiseman sisään, kun savupiipuista nouseva savu tuo mieleen suomalaisen talvimaiseman. Kylän pikkuleipomo ei ole sunnuntaisin auki, joten joudun hakemaan sämpylät tänä aamuna tuosta "Bauer"-ketjun 5 tähden leipomosta, joka on näin sunnuntaisinkin jo 7.00 auki. Minä olen tänä aamuna Matti-myöhäinen koska innostuin kirjoittamaan ennen kuin olen pukenut päälleni.

Ei kommentteja: