sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Irtirepäisy ja uusi juurrutus!

Lähtöön liittyy aina jäähyväisiä, haikeutta ja luopumista. Samaan hengenvetoon myös odotusta, iloa uudesta, epävarmuutta ja tuhottomasti paperisotaa....Lista asioista, joita ei saanut missään nimessä unohtaa, papereiden ja asiakirjojen kääntämistä. Loputtomasti tekemistä viimeiseen minuuttiin asti.

Tutustuin Guidoon talvella 1991, kolme viikkoa myöhemmin päätimme mennä naimisiin (koska Ladani hajosi) ja hän tuli niin hyvin toimeen lasteni kanssa. Todellisuudessa SE oli syy siihen miksi menimme naimisiin. Maailmassa on miehiä pilvin pimein, mutta se, joka tulee toimeen lasteni kanssa on ehdoton ykkönen. Ei minun olisi pitänyt mennä naimisiin, en edes halunnut, mutta kun sellainen ihminen osuu kohdalle, ei voi sanoa EI. Kuten Goethekin on sanonut: "Mitä siitä jos sydän sun rauhasi vei, ja päätäsi viettelys vaivaa, ken enää ei eksy, lemmi ei, saa hautaansa hän kaivaa" Wenn dir´s in Kopf und Herzen schwirrt, was willst du beßres haben! Wer nicht mehr liebt und nicht mehr irrt, Der lasse sich begraben! - Näin olen ajatellut, että elämässä on tehtävä. Jos ei mikään liikuta, eikä mikään saa sydäntä läähättämään niin on parasta painaa pää tyynyyn ja unohtaa elämä.

Olin päättänyt ottaa riskin. Voihan sitä tehdä virheratkaisuja, mutta jos ei tee mitään ratkaisuja vaan antaa elämän liukua eteenpäin, ei voi myöhemmin enää sanoa, että olisinhan minäkin lähtenyt, mutta kun oli asunto, jota ei voinut myydä, oli työ, josta ei voinut lähteä, oli ystävät, joita ei voinut jättää....Aina löytyy syy siihen miksi ei voi muuttaa sitä minkä haluaisi muuttaa.

Minä olin kypsä muutokselle. Päässäni ei ehkä kieppunut eikä sydämeni raastanut, muttta tunsin kohdanneeni ihmisen, johon saatoin luottaa ja jonka kanssa tuntui hyvältä aloittaa uusi elämä. Enkä ole katunut. Olen tyytyväinen, että uskalsin tarttua hetkeen ja irtautua. Ainoa asia, jonka jätin taakseni, oli työni. Ystävät eivät jättäneet minua, vaikka välimatkan takia emme voikaan enää tavata päivittäin. Epäilyksen hetki tuli vain silloin, kun isäni sairastui vakavasti enkä tiennyt mitä teen. Hän asui luonani ja oli lapsilleni enemmän kuin vain isoisä. Sairaalassa oloa kesti vain 8 viikkoa ennen kuin hän kuoli. Minulla oli jo lentolippu ostettuna. Sen olisin perunut, jos isä olisi joutunut vanhainkotiin tai sairaalaan.

Ihan konkreettisen vinkin voisin antaa sellaiselle, joka suunnittelee muuttoa toiseen maahan. Älä polta siltoja takanasi. Pidä aina ovi auki menneeseen, mutta älä anna sen kulkea rinnallasi. Pidä se ihan rauhassa vain takanasi. On turha verrata vanhaa ja uutta. Älä sano "meillä Suomessa on järjestetty kaikki paremmin!" "Meillä Suomessa on koulutus/työmoraali/ystävyyssuhteet/liikennejärjestelyt/vakuutusmaksut/pankkitilit/tietokoneet/puhelimet/
korkeatasoisempaa,vahvempaa,joustavampaa,yksinkertaisempaa,helpompaa,uudempaa!! Jossain vaiheessa ympärilläolijat sanovat, että mikset sitten pysynyt siellä mistä tulit.

Jos haluat juurtua uuteen, ole avoin ja rohkea; Nauti hetkistä, uutuuden viehätyksestä, sillä arki tulee eteen kaikkialla. Syötävä on yhtä hyvin Bahamalla kuin Sevettijärvelläkin. 16 vuoden jälkeen tunnen olevani yhä kuin uudessa maassa, vaikka arki hoituukin rutiinilla. On aina paikkoja, joihin haluan tutustua. Olen saanut jopa saksalaisen miehini innostumaan "kotimaan matkailusta", vaikka hän alussa sanoikin, että kun on nähnyt yhden saksalaisen kaupungin, on nähnyt kaikki! PUPPUA! Jokaisessa liittovaltiossa on oma erikoispiirteensä ja tämä maa tarjoaa valtavasti vaihtelevia ympäristöjä. 80 miljoonaa ihmistä antaa 80 miljoonaa erilaista mielipidettä!




Ei kommentteja: