IIDALLE VAIPPAPUSSI

Oikeastaan Iida ei enää tarvitse vaippapussia. Hänestä on tullut "kuiva". Hän tietää jo milloin täytyy mennä vessaan. Ajoitus saattaa joskus hiukan heittää, mutta vessassa on läjä kuivia housuja, ettei vahinko oikeastaan mikään vahinko ole.

Tänään Iida oppi uuden sanan: Laskeutumislupa. Se on erittäin tärkeä 2,5 vuotiaan lapsen tietää, kun edessä saattaa häämöttää kapteenin ammatti. Koskaan ei tiedä mitkä sanat ovat elämässä ne tärkeimmät. Kun Guido tutustui minuun, hänen ensimmäinen suomenkielen sanansa oli "Iskutilavuus". Sillä hän pärjäsi huomattavasti paremmin kuin tyhmillä läpertelyillä, joita muut miehet yrittivät opetella (sinulla on kauniit silmät, tai rakastan sinua) Olen siis melko varma, että "laskeutumislupa" tulee olemaan Iidalle huomattavasti tärkeämpi sana tulevaisuudessa kuin "voiko tuon hiekkakakun syödä?". Olimme Iidan hiekkalaatikolla ja teimme hiekkakakkuja ja rakensimme kiitoradan, jolle hiekkalastissa oleva lentokone yritti laskeutua. Kysyin Iidalta, saako kapteeni laskeutumisluvan. Iida katsoi minua, sanoi sitten hyvin topakasti: "NEIN". Laskeutumislupaa ei annettu, lentokone jatkoi matkaansa. Kapteeni kaarsi koneensa aina uudelleen kiitoradan päähän ja pyysi laskeutumislupaa. Iida myöntyi lopulta ja sanoi: "JA". Taputin käsiäni kuten Ryan Airin lentomatkustajat koneen pyörien osuttua maahan ( en yhtään ihmettele, kun venäläismatkustajat eivät aina ole varmoja selviääkö sikäläiset koneet ehjänä maahan). Iida kuitenkin tajusi sillä hetkellä mikä on "laskeutumislupa", kun hiekkalastissa Afrikasta tullut sininen muovilentokone laskeutui hiekkalaatikon kiitoradalle. Tämä on kai sitä kantapään kautta oppimista...vai oliko se Pavlovin koirakokeiden muunnosta.Joka tapauksessa Iidan sanavarasto lisääntyi tärkeällä sanalla.

Minä sain valmiiksi pienen vaippapussin. Voisi sitä käyttää vaikka käsilaukkunakin - värit ovat vain vähän oudot, mutta jos sitä oikein itsevarmasti heiluttelisi tuolla Kölnin keskustan muotiliikkeen edessä, voisi joku luulla että Heidi Klum siinä esittelee uusia muotiluomuksiaan.Itsevarmuudestahan kaikki on kiinni. Yöpaidassahan joku suomalainen missikin on mennyt New Yorkissa pippaloihin, kun matkalaukku ei saapunut ajoissa hotelliin. Kai siinä vaaleanvihreä vaippapussikin kävisi käsilaukusta.

Olen niin innostunut ompelusta, että eiliset paidat on pilkottu palasiksi ja palaset kasattu kassiksi. Kaikki on käytetty hyväksi. Napinläpilistasta tein kassiin kantohihnan ja rintataskusta tuli sisätasku kassiin pikkutavaroille.Nyt on alakerran miehen paitavarasto pienentynyt. Samalla tämä on ns. muistokassi Uschille = alakerran rouvalle. Hänen miehensä kuoli huhtikuussa syöpään eikä Uschi ole vielä raaskinut hävittää Michaelin vaatteita. Kravatit roikkuvat ovessa odottamassa uutta elämää ja seuraavaksi otan käsittelyyn kaikki housut.

                                Kassin toinen puoli on farkkupaidasta ja toinen puoli vakosamettipaidasta

                                           ja toinen kassin hihnoista on nappilista.

                                          Iidan "vaippakassi", korkeudeltaan vain n. 20 cm.Kantohihnojen väliin laitoin ohutta vanua. Ne ovat vähän napakamman tuntuiset ja pehmeämmät kädessä.

                               Vetoketjuun kiinnitin pienen "ravun", jonka olen saanut jostain ilmaislahjana.Koskaan ei kannata heittää pois mitään tarpeettomalta tuntuvaa. Johonkin voi kaiken ylimääräisen saada uusiokäyttöön.

Nyt on aika mennä nukkumaan ja suunnitella samalla uusia projekteja huomiseksi. Ensin menen kuitenkin verikokeisiin heti aamulla 7.30 ja sen jälkeen shamaanin vastaanotolle. Olen aivan varma,että olen saanut energiaa lisää. Minulla ei ole minkäänlaisia kipuja ja olo tuntuu loistavalta. Kuin mitään ei olisi koskan ollutkaan vialla. Kävimme tänään Guidon kanssa kävelyllä ja GUido sai pitää vauhtia, että pysyi mukana. En rehki liikaa, enkä yritä tehdä enempää kuin voimani antavat myöten, mutta jotenkin vain olen saanut lisäenergiaa, oli se sitten shamaanilta tai jostain muualta.