UUSI OMPELUKONE

Vanha kunnon Neccihini vuodelta 2000-jotain Aldista 129 eurolla ostettu, on hyvin palvelleena päässyt eläkkeelle. Puolakotelo sylki puolan ulos kerran tunnissa ja neuloja vaihdoin pari kappaletta päivässä. Muuten koneeni ompelee vieläkin ihan hyvin, kun sille päälle sattuu. Se alkoi olla vähän kuin vanha Ladani: starttasi silloin kun huvitti ja kun oikein uhkasin Siperialla, silloin se ampaisi käyntiin kuin ei koskaan mitään vikaa missään olisi ollutkaan. En tiedä olisiko minun pitänyt uhata Necchiäni Mafialla vai Perlusconilla. Nyt on kuitenkin myöhäistä. Guido kyllästyi ainaiseen koneen korjaamiseen ja yläkerrasta kuuluvaan kiroiluun. Etsimme internetistä muutamia koneliikkeitä ja vertasimme hintoja ja kirjoitin ylös mitä koneeltani haluan - vähän niinkuin minun ja Guidon tutustumisviikonloppuna Lapissa - tällä kertaa vain asetin ylärajaksi 500 euroa. Guidon kohdalla ei tainnut ylärajaa olla. Muutto Saksaan verotti kukkaroani vähän enemmän kuin eilinen ompelukoneen osto.

Ajoimme Solingeniin, jossa oli internettietojen mukaan erittäin hyvä ja monipuolinen koneliike. Muutaman kone-esittelyn jälkeen päädyin Brotheriin. Mitkään koneet eivät ole enää Euroopassa valmistettuja, vaan kaikki tehdään Kiinassa tai Taiwanissa. Varaosat kuulemma tulevat Japanista ja koneet kootaan Kiinassa. Täytyy vain toivoa, että laatu on vanhan Singerin luokkaa. Soitin äidille Suomeen ja kerroin ompelukoneeni temppuilevan. Olin niin hämmästynyt, kun hän heti vastasi, että voisin oikeastaan ottaa tuon vanhan singerin, joka on tuossa nurkassa. Äiti unohtaa jo matkalla ruokasalista huoneeseen onko hän syönyt vai ei, mutta yhtäkkiä hän muisti, että hänellähän on vielä huoneessaan vanha Singerin ompelukone! Mikä mainos idea Singerille...taidan tarjota heti mainostoimistolle.

Tulimme illalla koneen kanssa kotiin. Sanoin, ettei konetta tarvitse ruveta illalla purkamaan laatikosta, riittää, kun hän kantaa sen yläkertaan. Joskus yhdentoista aikaan illalla kuulin, kun työhuoneessani lattia narisi. Kiipesin puolustamaan uutta konettani ja kas vain, Guidohan se siellä luki käyttöohjekirjasta ja yritti ommella koneellani. Hän oli yhtä innostunut uudesta koneestani kuin minäkin. En malttanut sitten minäkään jättää uutta kapinetta kokeilematta. Ihanat kirjo-ompeleet ja kauniit kukkakuviot ilmestyvät kuin tyhjästä kankaalle. En valinnut mitään huippuhienoa tietokoneeseen liitettävää ompelukonetta, mutta tuon vanhan zik-zak necchini jälkeen tuntui taivaalliselta ommella koneella, jossa on muutakin kuin suora ja zik-zak tikki, ja joka ompelee niin hiljaa, ettei kahden kerroksen alapuolella asuva Uschi hermostu yötyöläisestä. Tiedän, että monella ystävälläni on huippuhienot vempeleet, joilla voi kirjailla nimet ja tikata tilkkupeitot, mutta minä olen tasan yhtä onnellinen tästä uudesta koneestani, vaikkei se olekaan mikään Lamborghiniin verrattava menopeli.

Vanha Necchini, joka saa toimia Annan hätäapukoneena, jos hänen pitää lyhentää housuja. Tuntui vähän haikealta luopua tästä vanhasta ystävästä, jonka kanssa olen ommellut Iidan vauvapeitot ja Annalle kouluun urheilupussukat ja kymmenet laukut ja liinat suomalaisen kielikoulun joulumyyjäisiin.

Uusi Brother-koneeni, jossa on Led-valot ja näyttöpääte tikeille. Lankaakaan ei tarvitse enää itse pujotella, kone hoitaa itse langanpujotuksen. Mitä luksusta.










Ompelin eilen kuin viimeiseksi muistoksi Necchini kanssa pienen pussukan Iidalle. Löysin vanhan kuluneen villapaidan, josta tein PipoLaukun.Vanhoista farkuista revin vetoketjun ja vuoreksi kelpasi vanha t-paita. Iida oli innoissaan uudesta "käsilaukustaan", jonne hän laittoi heti muutaman kolikon ja lähti vipeltämään käsilaukku kätensä ympärille kiedottuna. Laitoin pienistä tilkuista ohuen nauhan, jonka Iida voi laittaa ranteensa ympärille. Nicille tein pienen tilkkulaukun vaippoja varten, mutta se oli kuulemma vähän liian pieni, joten väsään uudella koneellani uuden laukun. Löysin kamalan kirjavan nallekankaan, jota en tunnusta ostaneeni. Keräsin parit kankaat sen ympärille ja taidan tehdä niistä muutamia lastenlaukkuja.

 

sisareni vanha villapusero, josta Iida sai pienen pussukan.

Pieni vaippalaukku, joka oli tosin vähän liian pieni, mutta sitä voi käyttää johonkin muuhun...Aina niille pussukoille käyttöä löytyy.

Nallekangas, joka on ilmestynyt kangasvalikoimiini jostain, mutta yhdistettynä muihin kankaisiin siitä voi saada vaikka kuinka hauskan peiton. Katsotaan mikä lopputulos on, kunhan pääsen uudella koneella ompelemaan.

Kuuntelen Carolan CD:tä, "Rakkauden jälkeen". Olen aina pitänyt Carolan äänestä ja toivonut kuulevani enemmän hänen jazz-tyylisiä laulujaan, mutta niitä ei kai ole kovin paljoa levytetty.Carolan ranskalaiset chansonit ovat mahtavaa kuunneltavaa. Samalla ompelu sujuu paljon rytmikkäämmin.Muistan kuinka Amerikassa konekirjoitusta opetettiin musiikin tahtiin. Se tuntui aika hassulta, kun itse olin oppinut äidiltä kymmensormijärjestelmän ihan perinteisesti siten, että koneen näppäimet peitettiin valkoisella paperilla. Samalla tekniikalla opetin aikoinani Mikaelille ja Annalle myös kymmensormijärjestelmän.Ehkä musiikki olisi antanut paremman rytmin.

Lähden yläkertaan koneeni pariin. Sormet syyhyävät uuden koneen pariin. Nyt ymmärrän paremmin Guidon autotallissa vietettyjä iltoja, kun hän puunaa ja ihailee omaa konettaan, Focus RS:ää, jolla ajetaan vain silloin, kun aurinko paistaa.
Minä voin onneksi ommella vaikka sataisi...