perjantai 5. elokuuta 2011

KÄYNTI SHAMAANIN LUONA

Suuri viehättävä itävaltalaistyyppinen talo runsaine kukkaistutuksineen otti minut sydämellisesti vastaan. Paljon pieniä vinkkelimäisiä huoneita, joiden läpi kuljin, portaat ylös valoisaan huoneeseen, josta tulvahti vastaan rauhallinen, harmooninen tunnelma. Olin shamaanin valtakunnassa, aivan oman taloni lähellä. Olimme usein kävelleet tuon talon ohi ja ihailleet kaunista puutarhaa, valtavaa kukkaloistoa parvekelaatikoissa, aivan kuin itävaltalaisissa alppitaloissa ruukaa ollakin. Talo erosi totaalisesti muista pikkutarkasti raivatuista saksalaistaloista, joiden etupihan puutarha on kynsisaksilla jyrsitty millimetrin mittaiseksi eikä yksikään ruohonkorsi kasva väärässä paikassa. Tässä talossa suorastaan pursui kukkia joka suunnalta ja talosta hehkui harmonia ulospäinkin. Nyt olin siellä sisällä ja tunsin oloni heti tutuksi ja turvalliseksi. Ehkä se oli vain TUNNE, mutta uskon, että jokaisessa talossa on juuri sellainen aura kuin niillä ihmisillä, jotka siellä sisällä elävät.
Vastaani tuli "vanha", valkopartainen mies, joka muistutti todellakin vanhaa shamaania. Metsänvihreä villaliivi rentojen housujen päällä, kuin menninkäisellä kuusimetsässä. Ehkä shamaanit ovat kaikkialla samanlaisia metsäläisiä.Hän toivotti minut tervetulleeksi ja ohjasi pienen pienten huoneiden läpi monen mutkan kautta hoitohuoneeseen, josta näkyi yli peltojen ja niittyjen suoraan meidän taloomme...

Body Talking. En tiennyt mitään moisesta hoidosta. Kuulemma ruumis itse kertoo mitä se tarvitsee ja kaipaa. Sain kuulla muutamin sanoin hoidon pääpiirteistä ja mitä kaikkea istunnon aikana tapahtuu. Enkä kuulemma ollut "potilas" vaan vieras, joka on tullut kyläilemään. Gast. Ensin hän kertoi eräästä suomalaisesta tarinasta, jonka hänen isänsä oli hänelle aina lapsena kertonut. Sanoin, että samantyyppinen tarina on tehty joskus aikoja sitten filmiksi, jonka joskus nuoruudessani olin nähnyt. Olimme siis löytäneet ainakin yhden yhtymäkohdan elämässämme.

Makasin tavallisella hoitopöydällä ja hän aloitti kysymällä minkävärisen peiton haluaisin päälleni. Oranssin. Se ei todellakaan ole minun värini, mutta juuri sillä hetkellä halusin oranssin peiton. Lämpimänvärisen ja aurinkoisen. "loistavaa, hyvä valinta" sanoi shamaani. Kai hän olisi sanonut sen, vaikka olisin ottanut mustan peiton...en tiedä.

Hän otti puisen heilurin (Pendel), jonka hän antoi heilua eri kohdissa ruumistani. Kuulemma kehossa on seitsemän pääkohtaa, jotka ilmoittavat mitä elimistö tarvitsee. Hän nimitti niitä Schagran. Kun kerroin myöhemmin omalle lääkärilleni tästä istunnosta, hän tunsi heti nämä nimitykset ja sanoi, että ne ovat olemassa, joten ihan huu haasta ei voi olla kyse. Se siitä. Sen jälkeen hän otti käteni ja veti ne kevyesti vatsan päällä yhteen. Jos peukalot osuvat yhteen, on vastaus KYLLÄ, jos ne ovat viistosti toistensa perässä, on vastaus EI. Etenimme erilaisten kysymysten myötä eri ruumiinjäsenten hyvinvointiin ja niiden yhdistämiseen. Kaikkia kysymyksiä en edes tiennyt, koska hän esitti ne itselleen, mutta hän selitti koko ajan mistä on kyse. Puolen tunnin kuluttua hän sanoi, ettei ymmärrä miksei saa sisuskaluihini minkäänlaista järjestystä. Tuntuu kuin koko elimistöni olisi yhdessä kaaoksessa, vaikka minussa on positiivista energiaa, vaikkakaan ei kovin paljon. Hän ei tiennyt mitään maksansiirrostani tai maksasairaudestani, koska hän ei halunnut kuulla mitän minusta etukäteen. Sanoin sitten, että olen maksansiirtolistalla odottamassa uutta maksaa, että se voisi ehkä olla syy kaaokseen... Hän pysähtyi miettimään ja sanoi, että sitten hän ymmärtää kaikki vastaukset, jotka on saanut elimistöstäni. Siellä on täydellinen sekasorto. Hän sanoi, ettei kannata ruveta mitään parannusta tekemään, koska sitä ei saada aikaan kuin maksansiirrolla, mutta hän voisi yrittää tehdä oloni mahdollisimman siedettäväksi siihen asti, kunnes lähden Suomeen. Kerroin hänelle, että toivon selviäväni kivuitta Suomeen saakka, koska sen jälkeen aion taas ilmoittautua siirtolistalle.  Kaksi tuntia makasin pöydällä shamaanin kysellessä ruumiiltani erilaisia kysymyksiä. Kun lähdin kotiin (hoito ei maksanut mitään, joten ei voi sanoa, että kyseessä olisi ollut joku rahanhimoinen petturi) oloni oli rauhallinen, mutta en tuntenut olevani mitenkään "parantunut" tai erityisen kevyt. Tunsin oloni hyväksi ja tässä tilanteessa sekin on jo merkittävä tekijä. Vatsani piti vain kamalaa murinaa ja kurlutusta ja shamaani sanoi, että se on ihan normaalia, kun energia virtaa sisälleni.

Menin Iidan luokse leikkimään puoleksitoista tunniksi. Aurinko paistoi ja nautin olostani. Istuimme hiekkalaatikolla ja sihtasimme hiekkaa ämpäreihin. Iida osaa käydä itse potalla ja sanoo jo milloin pitää mennä vessaan. Hänellä on lyhyt tukka, kuten minullakin, joten olemme samassa muodissa. Olin ostanut hänelle Eine Welt-kaupasta vaaleanpunaisen lampaanvillaisen tukkapompulan. Lyhyttukkaiselle Iidalle se ei nyt sovi, mutta hänestä se oli kaunis esine kädessä pidettäväksi.

Iidan luota ajoin kotilääkärini luokse näyttämään jalkaani ilmestynyttä pattia. Luulen, että mehiläinen on pistänyt minua pihalla. Koko jalkaa särkee ja astuminen tekee kipeää. Sain tulehdusta vähentävää voidetta ja kääreen jalkaani. Minut pitää rokottaa hepatitis A:ta ja C:tä vastaan, samoin keuhkokuumetta vastaan ja jäykkäkouristusta vastaan. Täytyy löytää rokotuspassini. Onko meillä suomalaisilla sellaista???? En muista, että olisin koskaan saanut mitään rokotuspassia. Nyt pitää pistää rokotukset kuntoon ennen maksansiirtoa, koska sen jälkeen en kuulemma saa ottaa mitään rokotuksia.EN saa matkustaa Afrikkaan, en Etelä-Amerikkaan, en mihinkään viidakkoon (koskeeko se myös meidän yläkertaa???) enkä minnekään missä hygienia ei ole sataprosenttisen tarkkaa. Saanko käydä mökillä plumpskloossa? Käsienpesu on tietenkin tärkeää, kuten aina ennenkin. Kaikki hedelmät, joita syön, täytyy ensin kuoria, oistereita en enää saa syödä (olen hulluna oistereihin ja simpukoihin), viinit kuuluvat tietenkin ehdottomasti kiellettyjen listalle (hyvästi viinikellarimme erikoisuudet) ja raaka kala täytyy unohtaa ruokalistalta.

Selasin illalla käsitykirjoja, joita olen tilannut Suomesta erään kirjakerhon kautta. Kiitos Jarille. Nyt pidän taukoa tilauksilla, sillä en ole ehtinyt vielä tehdä suurta pöytäliinaprojektiani enkä ole edes aloittanut kissapeittoa Friedhelmille, mutta projektini suunnittelu on käynnissä. Aloitan joululahjojen teon jo nyt. Joulu tulee aina liian aikaisin, yllättäen ja arvaamatta. Tänä vuonna en aio jäädä joulun jalkoihin. Olen numeroinut projektini ja ensimmäiseksi aloitan pöytäliinalla. Tai ehkä sittenkin teen ensin Iidan valokuva-tilkkupeiton, joka on miltei valmis. Guido korjasi ompelukoneeni. Hän on hyvä mies myös tekniikkapuolella. Siis ei pelkästään autonkorjauksessa.

Nyt menen keittiöön. Kasasin tarvikkeet jo ennen aamutouhuja pöydälle. Teen italialaisia grissinejä huomiseksi. Marliesin - anoppini - 70-vuotisjuhlia vietetään myöhästyneenä lauantaina italialaisen ruuan merkeissä. Saksassa ei koskaan vietetän syntymäpäiviä etukäteen eikä täällä myöskään saa onnitella etukäteen. Se tietää huonoa onnea. Jälkikäteen voi juhlia vaikka puolivuotta myöhemmin. Kokoonnumme talvipuutarhaan ja ruuat on tilattu pitopalvelusta. Puutarhajuhlaa varten sää on epävakainen. Ei siis mitään muutosta sadekesään. Lämpötila kohoaa 26 asteeseen, kuten eilenkin, mutta "sadekuuroja saattaa esiintyä ympäri NRW:tä", joten  parempi vetäytyä jo etukäteen lasiseinän taakse ja ihailla ropinaa kuivana!

Taidan lotota. Radiossa ilmoitettiin juuri, että lottopottia ei ole rikottu. Lauantaina voisin voittaa 15 miljoonaa euroa. Sillä saisi ehkä pienen mökkerön jonkun pienen järven rannalta.Pitäkää peukkuja, kutsun kaikki juhlimaan lottovoittoa mökille.Lottovoitto ei taida sittenkään olla syntyä Suomeen, varsinkaan nyt, kun seuraan Suomen hallitusneuvotteluja, perussuomalaisten päätöntä vierasvihaa. Sallivatkohan perussuomalaiset enää yhden ulkosuomalaisen takaisin muuttoa vai pidetäänkö minuakin suomalaisen perusturvan hyväksikäyttäjänä, kun rupean vaatimaan minulle kuuluvia eläkerahoja tänne Saksaan? En ole oikein koskaan ymmärtänyt sellaista mentaliteettia, että ensin me ja sitten ne muut. Ketä ovat "ne muut"? Mielestäni koko maailma on yksi ja ainoa ja ihmiset kaikkialla samojen oikeuksien ja velvollisuuksien edessä. Muistaakseni eräs 2000 vuotta sitten elänyt mies saarnasi oikeudenmukaisuutta ja omaisuuden jakoa kaikkien kesken. Joskus tuntuu siltä, että jos samainen Jeesus-niminen mies sattuisi putkahtamaan nyt maapallolle, perussuomalaiset tyrkkäisivät hänet tylysti nurkkaan sanomalla, ettei ulkomaalaisten kannata tulla vaatimaan mitään jaolle ennen kuin puhtaasti suomalaiset saisivat oman osansa. Siinä seisoisi Jeesus taas kädet tyhjinä kuten vanhempansa aikoinaan jonkun vanhan ladon suulla...Kenties hänen aikansa olisi jo ohi. Maailmassa jylläävät uudet profeetat. Toivon kuitenkin, etteivät suomalaiset ota oppia Saksan uusnatseista, joiden tarkoituksena on puhtaasti arjalaisten pelastaminen risteytyksiltä. Hups, minua ei hyväksyttäisi tähän puhdasoppiseen suomalaisten perusturvaajien ruotuun: olen tummatukkaisten karjalaisten sukua. Täytyypäs pitää pienempää ääntä. Ehkä minusta löytyy vinosilmäisyyttäkin, kuten eräs työntekijä Uniklinikalla Essenissä sanoi; " Suomesta? Eivätkö siellä kaikki olekaan vinosilmäisiä?"   Olin aika hölmistynyt, mutta ehkä me olemme niin kaukana idässä, että meidän pitäisi olla vinosilmäisiä.Sanoin, että suurin osa suomalaisista, PERUSSUOMALAISISTA, on vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä. Joukossa saattaa olla jokunen risteytys ja tummatukkainen karjalainen tai lappalainen....mutta vinosilmäisiä me emme kyllä ole olleet. Ei meidän siis kannata pitää niin kamalaa meteliä suomalaisista juuristamme, kun meitä ei aina edes Euroopassa tunnisteta eurooppalaisiksi.

Siis hauskaa päivänjatkoa kaikille vinosilmäisille perussuomalaisille.

2 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Kyllä suomesta löytyy "rokotuspassi" no ainakin pääkaupunkiseudulla se kulkee nimellä terveyskortti johon rokotukset ym muut sairaudet merkitään. Olisiko se tullut vasta joskus 90-luvun loppupuolella tai 2000 luvun alussa.

- Lotta

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

ah, kiitos Lotta. Silloin en ole ollut enää siellä. Kyllä ne rokotukset pitäisi olla jossain minullakin merkittynä. On vain sellainen tunne, etten ole mitään rokotuskorttia saanut. Meillä on rokotuskortti vain kissalla.